Jaahas

Mä heräsin tänään klo 02.26 nukuttuani 2h43min. On yks asia herätä tohon aikaan, tai olla hereillä tohon aikaan, mutta yritäppä selvitä aamuun saakka herättämättä sitä toista! Ei muuten oo kovin helppoo. Onneksi hiljaa ei kuitenkaan tarvinnut olla ku kolme ja puoli tuntia ennen ku herätyskello soi ja sit sai kaffia. Ajelin siitä sitten kotia kohti ja lähdettiin koirien kanssa vähän lenkille. Tai reiluksi tunniksi oikeestaan, matkaa tuli 5,62km. Se on aika paljon tällä mun kunnolla. Söin ihan hyvän aamupalan ja join paljon kahvia. Ihan perus aamu siis.

Lounasaikaan ruoka ei taas halunnut upota. En tiedä mikä on ongelma, mutta kun on valmis ruoka naaman edessä niin väitän kyllä että suurin osa ihmisistä söis sen, jopa vaikkei se olisi ihan omaa lempparia. En vaan ite saanut puoliakaan alas, ennen kun pakkosyöminen alkoi tehdä pahaa ihan siis fyysisesti. Sitten jotain yllättävää tapahtui. Yks kaveri pyysi mua kanssaan lenkille ja tottahan toki mä lähdin. 2,96km tuli siitä. Mut ei kukaan pyydä mua lenkille kanssaan, siksi yllättävää ja oikeasti varsin mukavaa.

Elämä on hassua. Lenkkeilyn ja syömisen lisäksi sain aikaseksi tyhjentää pyykinkuivaustelineen ja tiskikoneen, sekä pestyä koneellisen pyyhkeitä. Kaikkeen muuhun mä olin liian väsynyt ja suoraa sanottuna ei olis voinut vähempää kinostaa. Johtuuko se mahdollisesti univajeesta? Kalorivajeesta? Tai sitten jostain ihan muusta. Täytin aikani kuluksi BDI-kyselyn ja tässä tulos:

Tästä pääsemmekin sitten siihen, että onko ihmekään kun kaikki on niin raskasta. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Uni ei oikein meinaa maistua, ruoka nyt ei ainakaan meinaa maistua, kodinhoito ei nappaa, lenkkeily on vaihtelevasti vaikeaa ja pienikin horjutus voi kaataa koko veneen... Onhan testi vaan suuntaa antava, mutta kyllä mä nyt ilmiselvästi masennuksen kriteerit täytän. Luulisin.

Mulla on huomenna se psykiatri. Jännittää ja vähän ahdistaakin mutta odotan oikeasti mitä mahtaa hänellä olla sanottavaa. Sekavia oireita on kuitenkin paljon, mutta onko ne liian sekavia et niistä sais kukaan mitään selkoa. Mä oon yrittänyt jäsentää aivoituksiani paperille, saa nähä tajuuko joku jotain.

Saan kuunnella pettymyksen ääniä ilmassa kun näytän safkapäiväkirjan hoitajalle. Niin hyvin se mun syöminen alkoi, mut nykyään en mitenkään pysty syödä tarpeeksi. Kalorit on aina tuhannen jommalla kummalla puolella vaikka kulutukseen menee semmosta 1800 helposti. Tässähän meillä nyt on ongelma. Tai mulla... Mullahan tässä se ongelma taitaa olla. Painoa on lähtenyt viikossa 1,8kg, mikä minusta on aika paljon... Voin toki olla myös väärässä.

Oikeestaan mä haluisin nyt kuolla. Vai sittenkin nukkua? En tiä. Jos teeveetä menis tuijottamaan... Heips!