Taas ihan sikahyvin nukuttu yö. Kattoin kelloa viimesen kerran 23.30. Sit kattoin kelloa 2.30. Sit kattoin kelloa 5.30. Sit nousin silmät ristis kahvinkeittoon 6.15 ku ei vaan millää enää uni riittäny. Mut sit mä oonki tehny tänään jotain tosi jännää: MINÄ söin aamupalaksi muroja siinä joskus 7.30 aikoihin ja lounaaksi kanarisottoa vähä ennen 12. Saa nähdä kui onnistuu päivällinen viiden mais ja iltapala ysiltä. Jos mä niis onnistun niin sit kyl piirtelen rasteja peräseinälle, monta!
Niina kävi. Taas jotain niin turhaa! Mä olin väsyksis eikä mieles oikeen mitään, ja koska siltä puuttuu kyky keskustella, niin me vaihdettiin muutama sana koiran tiineydestä ja muuten sit istuttiin hiljaa ja huokailtiin kilpaa. Olishan mulla nyt riittäny juttua noista mun syömisistäkin, mut jotenki ei nyt vaan jaksanu puhua, oli niin tympeen olonen ilmapiiri. Mä mietin pitäiskö mun ens kertaa varten keräillä lapulle juttuja mistä puhuis, antaa se lappu sit sille ja se vois sit kysellä tarkentavia kysymyksiä niistä aiheista. Toimiskohan?
Mä oon kyl miettiny et mä saattaisin tarvita ihan ammattiapua. Siis joltain psykiatriaan erikoistuneelta, Niinahan on sosionomi. Se ei liity mun tarpeisiin juuri mitenkään. Ja koko ton kotikuntoutuksen ideahan on edistää arjen sujuvuutta ja auttaa esim. Kotitöis tai ruuanlaitos, mut kun ne mulla sujuu jos mä vaan niin haluan. En mä tarvi ulkopuolista apua noin niinku fyysisesti, henkinen puoli täs on se joka prakaa.
Mun edellinen kotikuntouttaja, joka lopetti muistaakseni joskus elokuussa, kävi mun kans kaupassa ja pankissa, missä mun nyt tarvikaan asioita päästä hoitamaan. Ja se osas ylläpitää keskustelua niin ettei tuu sellasia viiden minuutin vaivaantuineita hiljaisia hetkiä. Siitä oli sentään oikeesti jotain hyötyä, mut se itte oli sitä mieltä et sen konstit ei riitä mun auttamiseen ja kun Niina just silloin aloitti uutena siinä firmas, niin se tuli sit Terhin tilalle. Huono vaihto, pakko sanoo.
Asiakkaan toiveita vaihdoksista ei kuunnella. Yks tuttu oli yrittäny, kun ei kokenut hyötyvänsä työntekijästään, niin ne oli ruvennu tyyliin haukkumaan sitä oman motivaation puutteesta, eli vika ei ollut työntekijässä vaan asiakkaassa. Enpä sit itte taida uskaltaa ottaa ees puheeksi. Pitää oikeesti kyllä ens kerralla kuitenki saada Niinalle sanottua et mä haluisin takas psyk. polille, oikeelle hoitajalle. Kattoo sitte mitä se siihen sanoo. Mulla on parin viikon päästä psykiatrille aika niin ottaa sielä sitte sen kanssa puheeksi, sikäli mikäli tää aihen nyt Niinalle menee läpi, se kuitenki on mukana sielä vastaanotolla.
Wau, me ei puhuttu Niinan kans juuri mitään mut mä sain silti siitä aikaseksi neljä kappaletta tekstiä 😂 Nyt kun mä kirjoitin siitä aika negatiiviseen sävyyn, niin alan pelätä et se lukee tätä. Tai toisaaltahan se olis hyvä juttu jos lukis.. Kai.
Mulla olis tälle päivää pitkä pitäispitäis-lista, mut enpä taida saada mitään taas aikaseksi. Tai no, tyhjäsin tiskikoneen, keräsin roskat ja tyhjät tölkit, laitoin ruokaa ja kävin Lidlis hakees maitoo ja leipää. Mutta, pitäis myös imuroida, mopata ainakin keittiö koska se kalakeittokatastrofi ja sit kammata koira. Se saa illalla tulla saunaan mukaan ja pääseepi pesulle. Se niin rakastaa mua!
Höm, mun edessäni on joku mies kusella. Se kyllä vilkuilee ympärilleen puskaan lorottaessaan, mut eipäs tiedäkkään että selkänsä takana on ikkuna, jonka alla joku kirjoittaa. Onneksi selän takana, en olis halunnukkaa nähdä yhtään tämän enempää kiitos. 😀 Mut siis oikeesti, siel on 5 astetta pakkasta ja niin helevetin kylmä tuuli et jääkalikkana röökiltäkin tulee jo takasi. Hulluja nuo roomalaiset...
Mulla on oikeestaan aika hyvä fiilis. Hirvee väsy ja tylsääkin, mut silti ihan jees. Ehkä vielä paranis entisestään jos sais jotain aikaseksi.... Toi koira nyt ainaki on vaan kammattava ja pestävä, ei auta muu. Ja on täs kyllä ittekki vähä niinku saunan tarpees. Joku ystävällinen sielu oli perjantaina hylänny tänne pari olutta, ei tarvinnu saunaa varten sitä sitten ostaa. On täs vähä massit tiukalla. "Vähä"
Ei kai se nyt auta kun ottaa se kampa kauniiseen käteen ja nostaa koira pöydälle. Päinvastaisessa järjestyksessä tosin nämä työvaiheet. Mut joo, heippa.
