Pitäiskö täs kohtaa nyt sanoa että tämä on mun uuden elämäni ensimmäinen päivä? Joka tapaukses, tänään on mun ensimmäinen päiväni ilman röökiä. Pakko kuitenkin tunnustaa, että illalla säästin vihoviimeisen röökini, eli mitään aamusavuttomuuskatastrofia ei oo vielä syntymässä. Katotaan nyt kun tunnit tästä lähtee liikkumaan, et miltä se sitten näyttää. Ja katotaan kun koittaa huominen, selviänkö hengissä aamulla ilman elämän suuria nautintoja, eli sitä kun saa silmät ristissä suoraan sängystä haahuilla tonne pirteään pakkaseen röökille.
Eilispäivä oli hassu. Mulla oli aamulla ihan hyvä fiilis ja kävin kaupassa ja kaikkee. Sit kun pääsin kotiin, se olo jotenkin romahti ihan hirveen kurjaksi. Jumitin vaan koneella ja teki melkein mieli itkeä. Mä luulen et se johtui siitä kun mun piti lopettaa jo eilen, mut sit yhtäkkiä sitä röökiä olikin koko päivälle asti, niin tuli tavallaan huono omatunto ja alkoi ahdistaa. Sit yhtäkkiä iski sellanen puuska, et sain keittiöö vähän järkkäiltyä, leikkasin koiran kynnet ja annospussitin sille lihaa pakkaseen. Takas koneelle ja uus jumi. Sain alettua ruuanlaittoon vasta siinä vaihees kun sen ruuan olis pitäny jo liikkua ääntä kohden. Mut mä kuitenki tein sen! Ja söin! Sit me ystäväiseni kanssa otettiin muutamat oluet illalla, mut molemmat oli niin väsyksis että päädyttiin ajois nukkumaan.
Tänään on taas niitä päiviä, kun mulla ei oo hajuakaa mitä ihmiset syö. Ei sitte niinku aavistustakaa. Ainakaan vielä toistaiseksi ei tee mieli yhtään mitään, eikä mulla kyl oikeen ees oo mitään. Mä en oikeen tiä mitä mä mietin eilen sielä kaupassa, kun ostin kahvii, maitoo, suklaata, muutaman kaljan ja siteitä. Kukaa ei kertonu et jos haluaa syödä, niin kaupasta pitää ostaa jotain syömäkelpoista. Leipälinjalle, tai sit käyn Lidlis kattomas saako kolmella eurolla aterian kasaan.
Mä oon tainnu oppia nukkumaan. *koputtaa puuta* Siinä klo 23 jälkiin mä jo nukun ja herään 8-9, eli ennen kellonsoittoa. Edelleen mä herään pari kertaa yöllä, mut aika nopeesti saa unen päästä kii uudestaan. Just tälläsen unirytmin mä halusinki! Toivottavasti onnistun sen säilyttämään...
Ja sit tämä iänikuinen syömisasia. Mä syön klo. 12, 16 ja 20. Se aamupala tosta vielä puuttuu, mut aika ylpee mä ittestäni oon että oon päässy ees tähän asti. Se ei nimittäin ollut/oo kovin helppoo! Huomasin eilen, että en jaksanut syödä koko lautasellista, vaikka keitin spagettia ja soosia saman määrän kuin aina ennenki. Eli siis annoskoot on vaihtumassa sellaseen kohtuullisempaan suuntaan nyt kun sitä evästä tulee säännöllisesti mussutettua. Ja se on hieno juttu se!
Saappa nähdä kuinka tälle mun elopainolle nyt käy, Toisaalta mä odotan sen laskevan nyt kun syön useemmin ja pienempiä määriä, mut sit taas toisaalta, ne väittää et röökittömyys lihottaa. Oliskohan se sellanen +/- 0. Nääh, mä oon nyt päättäny päästä näistä ylimääräsistä 7 kilosta eroon. Itsekuria! Verta, hikeä ja kyyneleitä! Tuskaa, kipua ja kärsimystä!
Kaks tuntia viimeisestä röökistä ja mulla on nyt vähä sellanen hukassa oleva olo. Mä nousen tästä ja aattelen et meenpä röökille, mut sit mä muistan et ai niin joo... Enpäs mennykkää. Jotenki sillee epätodellista. Mut joo, eiköhän tämä tästä. Nyt vois periaattees tehdä jotain vielä ennen lounasaikaa, kun vaan keksis että mitä. Ei ku joo, mähän meen ulos ja lumitöihin! Jee! Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti