Hyvää päivää evribadi! Mä nukuin! 1 sadasosa univeloista mennyttä, kun nukuin kokonaiset 11h viime yönä. Eikä olo ees oo nyt niin sellanen puutunut kun mitä mä tuon isomman Seoroquel-annoksen muistin aiheuttavan. Illalla pari tuntia lääkkeiden jälkeen oli kyl paha, kun huimas ja suuta kuivas ja oli sellanen kokovartalopuudutus-olo. Siks menin jo kympiltä sänkyyn, kun silmät haritti niin ettei pystyny ees teeveetä kattoon. 23 aikoihin oonkin sitten ollu jo umpiunessa 😊 Heräsin toki joskus puol yks ja melkein iski jo epätoivo et täskö tää nyt oli, mut sain viä uudestaan unen päästä kiinni.
Ilta meni ihan sillee hyvin. Söin iltapalan, pari suklaapalaa ja karkkia, mut en ahminu enkä vetänyt kaikkea mitä kaapeista löytyy. Lopetin syömisen siinä vaiheessa kun olo alkoi muistuttaa ähkyä. Viime aikoinahan illat on mennyt niin, et syön vielä ähkyn jälkeenkin, syön niin kauan että oksettaa. Ja sit viä vähän.
Mä totesin just olevani invalidi. Oon vähä ihmetelly, et miks mun eläkkeestä ei enää mee veroja, mut se johtuu just siitä. Uus verokortti tuli ja siihen on merkitty invalidivähennys 100%. En mä valita, mut en mä nyt kyl ihan invaksikaan itteäni tunne... Saiskohan tällä perusteella haettua pysäköintilupaa?
On vähä sellanen täpisevä olo. Jotain huvittais tehdä, mut se jokin ei mitenkään liity imurointiin tai pyykinpesuun. Johonki huvittais mennä, mut ku en vieläkään tiedä että mihin. Oikeestaan mulla kyllä on sen verran tylsää, et saattaa olla et se imuri tänään laulaa. Sille inspiraatiolle olis kyllä ihan jo tarvettakin. Samoin olis kyllä sille pyykki-inspiksellekin. Ei kai tää tästä valittamalla parane, koneet käyntiin vaan, heti ku pyhä "aamu"kahvi on juotu. Mä oon maailman hitain kahvinjuoja ja pannullinen pitää saada alas ennen ku voi kuvitellakkaan tekevänsä mitään muuta. Se on laki.
Pitäis oikeesti opetella syömään se madafakin aamupala. Mä haluaisin sellasen järkevän ateriarytmin, mut se ei toimi jos ei se ala heti aamusta. Mä tarvin elämääni rutiineja. Mulla on tarkat aamurutiinit, joka ikinen aamu mä teen samat asiat samalla tavalla samassa järjestyksessä, silloin kaikki tulee hoidettua. Jos sen rutiinin rikkoo, jotain jää tekemättä. Sama pätee ruokailuun, jos jokin osa jää pois, seuraavakaan ei suju rytmissä, vaan kaikki menee ihan sekaisin ja silloin tulee jotain ylimääräistä tai sit jotain jää pois. Ja mähän nyt yritän vältellä välipaloja ja syödä vain ruoka-aikaan.
Jos mä olisin syöny aamupalan heti silloin 11 kun sain muut aamujutut valmiiksi, niin mulla ei olisi ongelmaa pärjätä päivällisaikaan. NYT mulla on sellanen fiilis et jotain vois syödä, mut siihen ruoka-aikaan on viä 2,5 tuntia. Jos mä syön nyt, mä en syö päivällisaikaan ja sit siitä tulee järjettömän pitkä väli ennen iltapalaa. Miksi, voi miksi tän pitää olla näin vaikeeta.
Ratkaisu: Kärsi, kun et kerran syö ruoka-aikaan ja odota kärvistellen seuraavaa lupaa syödä.
Nyt mä meen ja teen jotain järkevää. Tästä tulee nyt sellanen hyödyllinen päivä! Paipai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti