Kakssuuntasten ryhmässä joku kysyi yksinkertaisen kysymyksen. Hän pyysi listaamaan kolme asiaa, joista pitää itsessään. No mä mietin, mä tykkään mun hiuksista. Piste. Sit mä rupesin miettimään, et tykkäänkö mä ihan oikeesti ittestäni noin vähän. Nyt mä vähän vapaammin kokeilen uudelleen. En tiä miks, mut kokeilen silti. Ehkä ihan vaan aikani kuluksi, tai ehkä siksi että asia vaivaa.
Ulkonäkö: Mä tykkään mun hiuksista, silmistä ja tisseistä
No niin, siinä on lista. Mut mulla on myös ongelma, mä en edes tiedä mikä kaikki lasketaan luonteenpiirteeksi.
Mut mä kokeilen: Empaattisuus, päättäväisyys, huumorintaju, avuliaisuus. Ja mä oon oikeesti aika fiksu, uskokaa tai älkää 😀 Tälle listalle en kyllä saa muuta.
Taidot: Mä osaan kokata, oon hyvä eläinten kanssa ja oon sellanen ylikätevä yleismies, joka tietää ja osaa vähän kaikenlaista kotona ja sen ulkopuolella. Yleistietoa aika hyvin, eli jollain lailla (mukamas) sivistynyt.
Tää homma tekee mulle tosi epämukavan olon. Eihän perus suomalainen mies itteensä kehu.... Olis huomattavasti helpompi kerätä listaa asioista joista en tykkää. Siitä listasta tulis pitkä, tarkka ja erittäin paikkansapitävä. Mulla on ollu koko elämä aikaa löytää ittestäni huonouksia ja mä oon käyttäny sen ajan hyväkseni oikein tehokkaasti. Ja sen tajuaminen, jos mikä, ahdistaa.
Vaihdetaan puheenaihetta. Mä laitoin aamupäivällä Faceen päivityksen.
Kops: Jos tähän tulee 30 kommentoijaa iltaysiin mennes niin mä lopetan röökinpolton noiden nyt jäljellä olevien loputtua.
Kohta se mun päättäväisyys on testissä, koska sillä on 28 kommentoijaa ja aikaa on vielä yli kolme tuntia. Mä oon täs nyt muutaman päivän miettiny et lopettaako vai ei ja nyt sit aattelin antaa kavereiden päättää mun puolesta. Ai, nyt tuli numero 29. Pitää alkaa todella keskittyä nauttimaan noista viimeisistä jäljellä olevista röökeistä.
Mun on jotenki hirveen vaikee kuvitella elämistä ja olemista ilman röökiä. Se on kuitenki 14 fakin vuotta ollu osana kaikkea. Kaikkea! Vielä vaikeempaa siitä tekee, kun ajattelee, et ei koskaan enää. Siis koskaan, se on pitkä aika se. Kuulostaa niin hirveen lopulliselta... Tai sitähän se onki, mut silti...
Nyt just on sellanen tunne että kaikki on vaikeeta. Jotenki vähä ahdistava fiilis, ei pitäisi ajatella liikaa. Tai ehkä ei pitäisi ajatella ollenkaa, vois sopia mulle parhaiten... Mä lähden nyt palelluttamaan itteni, koska mulla on röökiä vielä jäljellä. Onneksi. Heihei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti