Kaljaksi meni sit eilinen. Pari kaveria tuli tähän ja saunottiin ja heiteltiin tikkaa. Oli aivan mukavaa. 😊
Mun pikkuinen voi paksusti, se on astutuksen jälkeen lihonu 1,2kg. Kolme viikkoa enää, niin sit se lähtee äippälomalle ja mä jään tänne ihan yksin 😕 8 viikkoo on pitkä aika.... Viimeksi se meni aika nopeesti, mut silloin mulla oli Tapsu ja Lola. Nyt mä jään oikeesti yksin.
Mä oon miettiny pentujuttuja. Siis sitä, et muuttaisko meille Jidan tytär. Toisaalta tekis ihan hirveesti mieli, mut sit taas toisaalta... Mikä vaiva! Ja yhden koiran kans elämä on niin helppoa. Tokihan mä pärjäsin vuosikaudet kolmen kans, mut se oli silloin. Mä en sitäpaitsi tiedä, et tykkäänkö mä edes enää koirista. Mulle ei tuu sellasia AWWWW-reaktioita kun mä nään koiran, eikä mua varsinaisesti kiinnosta pentulaatikon vieressä istuminenkaan. Mä oon jo nähny pentuja, kaikki ne näyttää samalta!
Jotenki Tapsun kuoleman jälkeen meni maku kaikesta koiriin liittyvästä. Toki asianmukaisesti hoidan jäljelle jääneen yksilön, mut ei se enää tunnu samalta. Mä en enää silleen saa mielihyvää koiraharrastuksesta... Siks mä erittäin vakavasti harkitsen sitä pentua, kun siinä on kaks vaihtoehtoo kuinka voi käydä: Joko se saa sammuneen liekin syttymään uudelleen TAI sit mulla on tuplasti enemmän työtä ilman sitä mielihyvää. Kattoo ny kun ne syntyy, varmaan aika paljon kuitenki tekemisis niiden kans oon, niin näkee sit olisko sielä mulle sopivanluonteista tapausta tarjolla...
Kamalan surullista tekstiä tänään. Mä haluaisin kyllä rakastaa tuota samalla tavalla kun Tapsua, mut ei se nyt vaan mee niin. Ikävä kyllä. Nyt kuitenkin lähden leikkaamaan siltä kynsiä, koska se kuuluu mun työnkuvaan. Pai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti