Mä tein hyvät kaupat ja vaihdoin koirani muutaman vuoden nuorempaan. Eiks jotku tee niin vaimoillekki? Jida lähti kasvattajalleen kun synnytys alkaa lähestyä ja mä otin tilalle samaisesta paikasta samanrotuisen ja saman värisen 2-vuotiaan Karan. Jonki verran on tullu Karan kans näyttelykehiä kierreltyä, tai siis lähinnä mätsäreitä/näyttelytreenejä, et ei nyt ihan vieras koira ole, mut nyt se on vieraassa paikassa ja ilman laumaa ympärillä, niin on vähän vaisu. Eiköhän me tässä toisiimme viel totuta.
Mä oon tosi väsyny. Olin jo eilen ja oon vielä tänäänki. Ei toivookaa et mitään ainakaan aikaseksi sais! Tai no, sen verran tein et laitoin auton lämmitykseen. Roskalava-ryhmästä bongasin läjän koiratavaraa ja ne pitäis hakea ja sit mun kummitäti tulee poikkeen hakeen osan niistä tavaroista pois, kun en niitä kaikkia tarvi. Mut muuten oon istunu koneella, vetäny sähköröökiä ja ulkoiluttanu Karan jo kolmesti. Se ei oo halunnu aamun jälkeen tehdä asioitaan. Siis, mun puhelimesta oli loppunu akku yöllä, eli ei herätystä ja Kara kosti myöhään nukkumisen kusemalla lattialle mun naaman eteen melkein heti kun nousin. Niin pienen lätäkön tosin, et sen takia ollaan ravattu pihalla kun uskon sillä olevan hätä.
Huomenna mä aattelin pistää elämän uusiksi ja lisätä päiväjärjestykseen kunnon aamulenkin. Tein Sportstrackeriinkin uuden tunnuksen, nyt alkaa ihan alusta. Mähän en siis oo lenkkeilly kunnolla moneen kuukauteen, se vaan jotenki jäi silloin kun Tapsu kuoli. Niinkuin kaikki muukin.
Nonni, kävin hakees kamat ja unohdin kahdeksi tunniksi että olin kirjottamas. 😂 Jotenki nyt niin poikki et on ihan pihalla. Ja mul on ihan loistava suunnitelma: Mä en varmaan ota lääkkeitä tänään ja valvon ens yön ja nukun sit lääkärin vastaanotolla huomenna yhdeltä. Tämä siksi, että mun vavva alkaa siel teetellä synnytystä, enkä mä voi lähtee ajaan sinne illalla/yöllä/aikasin aamulla jos oon ihan mömmöis. Ja jos en oo ihan mömmöis niin sit en nuku. Eli nyt pitää valikoida: Koiran synnytys vai nukkuminen? Koira voitti.
Mä onnistuin taas tänään syömään lounasta, yhen lämpimän leivän, mut sit mä unohdin, tai "unohdin", päivällisen. Ei vaan tee mieli syödä. Mut jos tää päivä nyt muutenki venyy yöhön niin mikä mua estää kokkailemasta vaikka sitte tähänkin aikaan. Heti ku saan kahvin juotua. Tai joskus myöhemmin. Eiks se nyt ylipäätään oo ihan vitun sama koska sitä syö, jos vaan joskus syö. Mä heitän kaikki ruoka-ajat ja kaikki muutkin ajat roskikseen. No en.
Röökiäkin on taas tänään tehny mieli vähä toisenmoiseen tapaan ja sen kyllä huomaa sähkötupakan nesteen kulutuksesta. Mulla olis autos yks rööki, mut olkoon sielä. Ei viä niin himota että viittis hyvin alkanutta lopetusta lopettaa.
Jees, nyt alkaa pääkoppa taas kumista tyhjyyttään. Ehkä pitäis tehdä jotain, tai ehkä pitäis jatkaa olemaan tekemättä mitään. Oli miten oli, heippa. 😊
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista