Koo-Koira

Jos sua ei ois ollut

 

jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee, sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää, vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä, silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut, sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä, ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä, ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää, vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä, silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos, kun olit totta hetken, nyt mun tytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken, vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni, osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni, en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä, silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan

En tiä mitähän rouva Koo miettis jos sille kertois et omistan tän koiralle, mut mulla on puolustus: Se todellakin oli maailman paras koira ja toisekseen, joka ikinen sana tässä biisissä puhuu mun tunteista Tapsua kohtaan. Ja mä itken ihan vitusti, koska tätä biisiä ei viime elokuun 25. Päivän jälkeen oo voinu kuunnella ilman kyyneleitä. Eikä lukea. Eikä kirjoittaa. Sit kun se itekseen jonku soittolistan päälle lähtee soimaan, niin nyt tiedätte mitä löydätte Johannan tekemästä. Ei mulla muuta.