Epätäpinä

Huhhuh. Taas joku vois mun tilantees sanoa ettei juo enää ikinä! Oksensinkin eilen pari kertaa, mutta vielä pahempaa oli täydellinen jumitus sohvalla. Mulla kesti yli tunti saada itteni nousemaan ja ottaan lääkkeet, sit takasi maate ja maattiinkin aamuun asti. En edes käynnistäny läppäriä kertaakaan eilen, se on ennätys. Nyt on vähä sellaanen selkäänsä saanu olo vieläkin, mut pikkuhiljaa jo vaikuttais siltä että elämä voittaa, jälleen kerran.

Oli kyllä kiva ilta silloin perjantaina. Tähän tuli vähän muutakin porukkaa, muiden muassa tämä herra Z, josta on aiemminki puhuttu, joka ei halunnu tulla liitetyksi tälläseen hulluun. Ilta nyt sit meni siihen, että viiden jälkeen la-aamulla päädyttiin mun sänkyyn nukkumaan. Sit aamulla kun sohvan vallannut vieras lähti, niin luulin et tää menis samalla kyydillä, mut ei, tähän se jäi mun kans. Käytiin hakees pitsat ja katottiin teeveetä. Vierekkäin sohvalla. Sit se lähti vasta siinä vaihees kun sillä oli muu sovittu meno. Mä oon taas nyt "vähän" hämmentynyt.

Mun kalakeitolle kävi aika köppääsesti. Se silloin pe-iltana tippui jääkaapista kun tää mun vieras avas oven, ja sit sitä oli pitkin lattiaa. Kattilaankin sitä kuitenkin jäi, joten se meni takas jääkaappiin. No mitä sitten tapahtui lauantaina kun hain jääkaapista jotain? Ainakaa se loppuki soppa ei ollu pitkin lattiaa. Muka. Onneks mulla on koira, en olis kyl millää jaksanu siivota 😀 Tosin, lattia on nyt koiran jäljiltä aiva tahmas, mut ehkä mä jo tänään jaksan kaivaa mopin kaapista... Ehkä.

Sille hypollekki kävi aika köppääsesti. Koko ilta, aamuun asti, meni hirvees täpinäs. Aina ku tikkapeli loppui niin mä olin jo kehittelemäs mitä seuraavaksi vois heitellä, paikallaan istuminen ei meninannu luonnistua. Sain kuitenkin jonki verran nukuttua ja aamulla oli vaan väsy. Illalla oli vaan väsy. Tänäkin aamuna oli vaan väsy. Vieläkin on vaan väsy. Ei oo reilua.

Puhutaanko jälleen syömisestä? Mä rohkaistuin eilen ja sain syötyä pitsaa Z:n nähden! Tosin, koska mä oon maailman hitain syöjä, siinä kävi niin että tää oli saanu ittensä täyteen siinä vaihees kun mä olin just syöny toisen reunan. Ja sit siinä kävi niin, et mua alkoi hirveesti nolottaa syödä yksin toisen edes, niin jätin sen sitten siihen vaikka olis sitä vielä uponnu. En vaan jotenki pystyny enää siinä vaihees. No, eipähän tarvi tänään ihmetellä mitä sitä söis.

Antakaahan mulle anteeksi että eilinen jäi välisttä, jooko? Vaikka mä olisinki jaksanu siirtää itteni sohvalta koneen ääreen, niin todennäkösesti olisin saanu kirjotettua aikalailla tasan kaks riviä. Vois syödä nyt. Heivaanhei!