Kuvat on kaikki huonoja, koska mun puhelin on ihan äärimmäisen paska, mutta 9.25-10.35 maailmaan putkahteli 3 kaunista ja 3 komeaa mustaa pientä palleroa. 😍 Emä ja pikkuiset voivat oikeen hyvin.
No sitten kun yö oli valvottu ja pentuset hoidettu oli Johannan aika lähteä psykiatrille, jota on odotettu viikkotolkulla. Lähdin siis pentulaatikon reunalta kotiin vähän siistiytymään ja siitä sitten polille. No, sehän oli muuttanut viereiseen rakennukseen, mut olin onneksi sen verran aijjoos et kerkisin hyvin. Löysin perille ja kysyin missä mun lääkäri ottaa vastaan, niin mulle sanottiin että hän ei ole tänään paikalla. Sihteeriltä asiasta utelin, niin hän oli kyllä lähettänyt mulle tekstiviestin. Katoin puhelinta ja saman tien muistin et joo, sainhan mä tekstiviestin kello 9.48. Silloin oli vähä pikkuusen jotain muuta tekemistä kun kattoa puhelinta ja myöhemmin en sitä huomannut, koska mun ihana rakas puhelimeni ei näytä saapuneita viestejä ennen kun kansion avaa.
Sitten vielä tapaus Niina, sille soitin ja kysyin et tietääks se et me ei olla menos lääkärille tänään. Ei se tienny. Päädyttiin sit sellaseen ratkaisuun et Niina tuli poikkeemaan kotikäynnillä.
Nyt mua tavallaan ärsyttää kun lähdin sieltä ihan turhaa, mut toisaalta kai valvotun yön jälkeen tekee ihan hyvää ottaa nyt vaan kotona ihan iisisti, syödä lääkkeet, syödä jotain muutakin ja mennä ajoissa nukkumaan. Tai siis sellanen nyt ainaki on suunnitelma.
Eipä kai mulla sit juuri muuta asiaa ookkaa... Ehkä menen soffalle maate ja nousen huomenna tähän aikaan. Tai näin voisin sanoa, mikäli mulla ei olis pikku Kara-kaKaraa huollettavana. Mietin pitkään et otanko sitä enää, mut sit muistin, et lupasin (lähinnä itselleni) alkaa taas lenkkeillä, eikä siitä touhusta kyllä oo toivookaan ilman koiraa. Joten Kara siis tuli huolehtimaan että mä pääsen liikkeelle. 😊 Mut nyt sinne soffalle. Paipai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti