Ööö

Mä nukuin! Otin illalla Opamoxin ja Sirdaludin ennen sänkyyn menoa, niin uni tuli! Aamulla pääsin hyvin hereillekin. Viime yö siis meni aika putkeen, vaikka muutaman kerran heräsinki kattomaan kelloo.

Sit meidän lenkki! Eka juoksureenipäivä. Se meni muuten varsin mainiosti sielä radalla, paitsi et koirat kamppas mut ja lensin hienosti terve olkapää edellä maahan. Ei ole kaukana että seki olis paskana. 

Toi mun kartanpiirtäjä saattoi nukkua kun on vetäny sen tommoseen kirkkovenemuotoon. Ei, me ei missään vaiheessa kävelty rataa keskeltä halki. Jäi vähä taas lyhkääseksi mut mä päätin nyt kuunnella itteeni ja lenkkeillä just niinku hyvältä tuntuu. Olis ollu aikaakin vielä yhteen kierrokseen mut ei vaan jaksanu. Ainut huono puoli radalla käynnissä on, et koirat kastuu nurmikolla ja sit ne kerää puolet radan hiekasta märkiin karvoihinsa. Ja sit ne kantaa sen kaiken kotona tupahan. Nice.

Yhtäkkiä vois olettaa että koiranpentu väsyy tollasesta rallista, mut ei, ei meidän Fia. Se täälä kiertää ympyrää, syö luuta ja kiusaa äitiään. En tiä toimiiko toi video täälä, mut tässä nyt kuitenki pätkä Fian menosta ja toi on kuvattu lenkin loppupuolella! Nyt se alkoi leikkiä lelulla... Loputtomasti virtaa pienessä eläimessä.

Mäpäs sain syötyä aamupalan! Oikeen kuulkaa kaks leipäviipaletta öyheineen. Enpä nyt just muista koska viimeksi oon onnistunu täs lajis... Siitä on kauan. Ostin eilen tortillavärkit 😍 Mulla olis kyllä vielä toissapäivästä makaronilaatikkoa, mut ehkä mä laitan sen pakkaseen. Tai sit syön tortilloja vasta huomenna. Kattoo ny.

Tänään olis ohjelmassa koirien kampaaminen ja imurointi. Pölyjen pyyhkiminen jos jaksaa, mut jos ei niin sit ei. Lakanoita pitäis pestä koneellinen kans..

Mun ranneke ja Yazio on lakannu tekemästä yhteistyötä. Askeleet eli kulutus ei jostain syystä enää näy Yazios. Ei oo kivaa! Kokeilin nyt yhdistää sen uudelleen mut ainakaan vielä toistaiseksi ei tulosta. 

Mä sain eilen vihdoin ehjättyä mun fillarin. Vaihdoin siihen pari kk sitten sisä- ja päälikumin, mut sinne ei menny ilmaa. Homma unohtui, kunnes eilen sitten päätin yrittää uudelleen. Sain kun sainkin sen kasaan ja kun aloin pumpata, se ihmeellinen "pikaventtiili" hajos ja kun yritin jatkaa niin se lähti kokonaan irti. PRKL. Ei muuta ku kauppaan ja uus sisäkumi taas. Nyt wörkkii!

Fyssarikäynti oli kyl tosi hyvä. Se ihan tosissaan tutki tota ja totes sitten, että ei oo olkanivelessä vika vaan lihaksissa, onneksi. Sit se näytti jumppaliikkeitä ja lupas lähettää kirjalliset ohjeet sähköpostiin tänään viimeistään. Se vähän hieroikin ja tunnusteli ja suositteli et pitäis hieroa koko selkä/niska/hartija-alue kun jumeja on joka paikka täynnä. Mä aattelin etukäteen et se on joku vartin homma, ettei se ottais mua tosissaan ja näyttäis puolivillaasesti kuinka sitä jumpataan, mut se kesti tunnin ja sain paljon tietoa ja ohjeita. Uus aika kahen viikon päästä, kattoo mitä mä saan aikaseksi. Jäi kyl hyvä fiilis.

Mä ihan unohdin eilen kertoa, et punnitsin aamulla ja se mun lihominen oli just se vesituoppi. Eli sen keskiviikkoisen 600 +gramman sijaan niitä on lisääntynyt vaan sata. Jos ens viikolla tulis vähä purotustaki, jos tää mun lenkkeily tästä pääsee taas vauhtiin. Juoksureeni joka toinen päivä, miltäs kuulostais? Kolme kertaa viikossa tietyt päivät, vai joka toinen päivä, kas siinäpä vasta kysymys.

Oliskahan täs ny tarinaa taas yhdelle päivää 😁 Mä koitan nousta ja tehdä jotain. Pai!

Juupajuu

Mä tuun hulluksi, tai hullummaksi, tän nukkumis-, tai nukkumattomuus-, homman kans. Viime yönäkin olin hereillä vielä pitkälti jälkeen yhden.

 

Positiivista tässä on se, että sit kun vihdoin nukahdin, niin en heränny enää kertaakaan. Pitää ajatella positiivisesti! Mä melkein onnistuin nousemaan klo 7! Ei puuttunut enää paljonkaan. Jos vaan olis joku syy siihen nousemiseen niin se sujuis varmasti paljon paremmin...

Kohtahan mulla on syy! Maksoin eilen Kauhajoen Moottorikerhon jäsenmaksun. Moottorikerholla on speedway-rata. Aidattu alue, nurmikenttä keskellä ja hiekkainen rata ympärillä. Sitä saa jäsenet käyttää tavallaan koirapuistona, sillä erotuksella että sielä ei tarvitse törmätä muihin koiriin. Jäsenillä on Face-ryhmä, johon ilmoitetaan koska on menossa ja muut tietää sit pysyä silloin poissa. Omat koirat saa päinsä juosta just miten tykkäävät, eikä tuu haavereita, joista nyt on paljon uutisoitu. En varmaan ees uskaltaisi viedä "oikeaan" koirapuistoon...

Niin se heräämissyy. Jos mä laitan tänään sinne ryhmään et meen huomenna radalle vaikka kasilta, niin sithän mulla on syy nousta ennen kasia! Jospa se vaikka auttais tän rytmin kunnostamisessa. Ainakin se auttaa siinä, että pääsee kunnon lenkille. Fia ei oo hihnassa → Fia ei voi vetää hihnassa → ei tarvitse pysähdellä koko aikaa. Aamukusetuksessakin meinas mennä hermot kun ei ton päähän vaan uppoo mitään. Se tietää kyllä tasan tarkkaan mitä mä siltä odotan, mut sillä ei oo aikomustakaan elää sen mukaisesti.

Voi jopa aloittaa ne juoksutreenit. Oon ajatellu et alotan sit kun toi yks käyttäytyy jotenkuten edes kävellessä, mutta radallahan se on ihan loistavaa aloittaa! Lisäksi alusta on ittelle mukava, kun on asfalttia pehmeämpi, mutta pururataa tasaisempi. Mä oon nyt ihan innoissani!

Otsikkoon palatakseni, "juupajuu". Mun kaks vanhinta pikkuveljee tuli tänne eilen ja niiden oli tarkotus auttaa mua noiden tavaroiden pois raahaamisessa. No istuttiin ensi pihalla, sit lähdettiin käymään haudalla ja sit kello oli jo paljon ja niiden pitäis lähtee, enkä mä itekkään olisi enää siinä vaihees mitää jaksanu. Eli tavarat on yhä sohvalla. Juupajuu vaan tosiaan... Sain pidäteltyä itkua haudalla, vaikkakaan se ei kaukana ollut. En kyllä oikeen osaa sanoa miks sen nieleskelin, olisinhan mä ihan hyvin voinu antaa sen tullakin.

Eilen oli muutenki ihan hirveen sekava päivä. Laitan kuvan kakssuuntasten ryhmään kirjoittamastani tekstistä.

Semmosia fiilinkejä. Tänään on toistaiseksi ollu taas "ihan jees". Saatan jopa tehdä jotain järkevää kunhan saan aamukahvit juotua ja tän tekstin valmiiksi. Kunhan vaan keksin että mitä se voisi olla...

Tänään mulla on tekemistä! Sellaista tekemistä, mikä on kodin ulkopuolella, eikä mitenkään liity siivoamiseen! Kahdelta on se fyssari. Tulee kyllä tarpeeseen koska kipu on vieläkin, enkä voi noita relaksantteja päivällä ottaa, kun sit ei sais ajaa. Sit kuudelta ne pentureenit. Mennään näyttämään sinne et ei olla opittu viime kerrasta mitään! 😂

Mäpäs sit niinku tuumasta toimeen - Ilmoitin meneväni radalle huomenna kasilta. Toivottavasti saan itteni hereille ajoissa! Kun tänään on vielä sekin et iltalääkkeet tulee myöhässä... Kyl mä uskon et se onnistuu, on niin kivaa juttua tiedossa. 😊 Vois ottaa ne iltalääkkeet reeniihin mukaan ja ottaa jo ennen kotiinlähtöä, ei olis sitte ihan niin paljoo myöhässä. Sieltä on kuitenki vartin ajomatka. En tiedä kui oleellista se vartti on, mut näin nyt ainakin yhtäkkiä ajattelisin, et parempi mitä varhempi. Onks toi ees sana? Varhempi?

Kahvit on melkein juotu enkä oo vieläkään keksiny mitä sitä tekis. Tiskikoneen vois varmaan ainakin tyhjätä, mut siinä menee se noin 3min... Ei kovin pitkäikäistä huvia ole se. Noo, eiköhän sitä jotaki täs keksi. Heipat!

Jumi jatkuu

Se hieronta auttoi jopa muutamaksi tunniksi. Nyt on taas kipua ja sitä on paljon! Hyvä ku sai päänsä irti tyynystä kun sattui niin vitusti.. Soitin sitte teekoohin, käskivät syödä Buranaa. Mikä yllätys! Laittoi lisäksi Panadol 1g -reseptin ja Sirdaludeja. Sekään ei yllättänyt. Se mikä yllätti, oli se, et sain huomiseksi ajan fysioterapeutille et saan jotain jumppaohjeita!

Yö meni taas vähä miten sattuu. Mä valvoin ties kuinka myöhälle ja aamulla yritin taas kerran nousta aikasin mut eihän siitä mitää tullu. Tuo kipu ei yhtään auttanut tätä heräämisasiaa. Eikä se auttanu nukahtamiseen että tabletti ei taas syystä X saanu yhteyttä Netflixiin, jotain se herjas, eli pyörimiseksi meni. Sit keksin et voinhan mä lukee Roope Setää ja niinhän mä tein.

Mulla on kriisi. Mul on noi loput iskän tavarat mun sohvalla, koska niille ei ole mitään muutakaan paikkaa. Oon yrittäny saada niitä myityä, mut ei kukaan osta mitään. Ne on ollu ny pitkän aikaa Kjoen FB-kirppiksellä, niin eilen laitoin Seinäjoen ryhmään ja Toriin. Firmalla on autotalliosake täs lähellä, mä voisin periaattees viedä ne sinne, mut kun se on myynnissä myös ja mun säkällä ostaja ilmaantuu samana päivänä ku tavarat on raahattu. Lisäksi niiden myynti on paljon helpompaa kun ne on tässä. Mutta, niitä on paljon ja ne on tiellä. Lisäksi ne on tuossa muistuttamassa iskästä joka vitun ikinen hetki. Seuraa kuva-arvoitus, etsi kadonnut sohva!

Kukaan ei auta mua. Perhe-WhatsAppryhmään laitoin viestin, et tarvisin vähä jeesiä. Arvatkaas, kaikki huusi kilpaa yhteen ääneen et "joo mä tuun auttaan!" Nnoup. Äiti oli ainut joka vastas jotain ja sekin sanoi vaan et ei ehdi. Yksin on sitte vissiin pärjättävä. Mä en ihan oikiastikkaa jaksaisi tätä rumbaa enää, mut mulla ei kai oo vaihtoehtoja...

Ne Paraisten aikataulut tuli vihdoinkin! Eikä enää paljon paremmin ois voinu mennä.

Chinit on ennen tibbejä, mikä on hyvä asia, koska mulla on autossa ittensä läpimäräksi kuolaava koira joka pitäis viedä kehään. Se ehtii kivasti kuivua tossa chinikehän aikana. Perillä pitää olla tunti etuajas, eli n. 10.15, mikä on myös hyvä asia, koska (tää saattaa nyt yllättää) mitä myöhemmin on kehät, sitä myöhemmin saa lähtee ajeleen! Laskin et jos lähden kotoo klo 5.45 niin me ollaan hyvin aikataulussa. Tibbet on iltapäivällä, mikä on hyvä asia, koska jos joku chineistä pääsee ryhmiin, ei ihan mahdottoman kauaa tarvi odotella enää tibbekehän jälkeen. Fiahan ei siis voi päästä ryhmiin kun se on pentuluokassa.
Oli tosi mukava henkilö, jolle laitoin ilmottautumisen jälkeen sähöpotsiviestillä toiveen, että kun tullaan 300km päästä ja meillä on tibbe ja chinejä, et olisko mahdollista et kehät olis aikataulullisesti lähekkäin, mutta ei päällekkäin. Niinhän ne nyt on ja kun aikataulut oli julkaistu, se laittoi vielä erikseen mulle sähköpostia et näin nää ny meni. Olen kiitollinen. 😊

Tänään pitäis jo ihan niinku aikustenoikeesti pestä sitä vitun pyykkiä. Sit löysin roskalavalta koirille pedit makkariin, ne pitäis hakee. Imuroidakin olis vähä jo pakko, mut ku toi olkapää. Mä en oikeen usko et sillä tekee yhtään mitään.. Kaupaski...... Hittolainen kun on taas paljon kaikkee. Tulis se Sirkku-resepti jo niin pääsis liikenteeseen, en mä kyllä kahta kertaa tänään aio kotoa poistua.

Kävin aamulla puntarissa ja oon lihonu 0,6kg. Tosin, muistin punnituksen vasta sen jälkeen, kun olin ottanu lääkkeet = juonu jo puoli litraa vettä. Puoli litraa vettä painaa puoli kiloa, joten ehkä mä en ookkaa lihonu? Asia tarkistetaan huomenna. Sekin saattaa vaikuttaa, et yöllä valvoessani paremman tekemisen puutteessa söin. Leipää ja karkkii. Aika paljon.

En nyt oikeen tiedä mistä päästä sitä alottais terveemmän elämäntavan, tai siis jatkais siitä mihin jäi ennen ku kaikki stoppas.
Haluisin käydä lenkillä, mut ongelma 1: Tykkäisin käydä aamulla kun on hiljasempaa, mutta en saa itteeni hereille. Ongelma 2: Meidän lenkkeily on nykyään yhtä pelleilyä kun yritän opettaa Fialle hihnakäytöstä. Ei sitä parhaalla tahdollakaan voi ees kutsua lenkkeilyksi, enkä jaksa lähtee pidempää matkaa vetään ku se ottaa niin tuhottoman paljon aikaa!
Haluisin syödä paremmin, mut ongelma: Ei ruokahalua, ei minkäänlaista inspiraatiota kuluttaa vähiä energioitaan ruuanlaittoon. Jos olis jotain helppoo ja nopeeta, niin söisin, mut ku kaikki helppo ja nopee on lihottavaa.

Eilen ku oltiin pelleilemäs (=iltakävelyllä) meidän ohi kulki koira. Mäyräkoira. Fia sekos aiva täysin, se vinkui/ulvoi vielä ikuisuudelta tuntuvan ajan sen jälkeenkin, kun tää koira oli mennu jo. Mä oon aika varma et siitä ei tuu koiraa, toi ylitsepääsemätön ongelma. Noo, huomenna taas pentureeneihin munailemaan. Kivaa ku kaikkien muiden koirat sielä on nätisti ja mä en saa omaani edes kulkemaan hihnassa. 😖 Okei, on siä muitaki ilman käytöstapoja, mut silti.

Mun on varmaan nyt lähdettävä hakeen ne tyynyt ja ehkä käyn sielä kaupassakin. Jos apteekkiin sit illalla, kun se puhelimes sanoi et saat illalla ne "jo" hakea. Miksei kaikki tapahdu justiinhetinyt? Heipat!

Jumi

Eilinen meni ihan vituiksi. Sain Fian kammattua ja molempien kynnet leikattua. Istuin takas koneelle ja yhtäkkiä oikee olkapää ihan paskana! Sattui niin vietävästi, et otin Buranan ja laitoin Voltaren-geeliä. Eihän ne mitään auttanu. Soitin kummitädille, joka on hieroja, mut sillä oli kiireitä. Sit soitin toiseen paikkaan ja sain relaksantteja. Ne veti koko pään jumitustilaan, mutta ainakin kipu loppui, hetkeksi. Nyt se on taas täällä, se kipu, ja mietin söiskö aamupalaksi ton toisen napin, kaks mä niitä sain. Vai odotanko vaan sitä hierontaa... Se on ihan näkyvästi erilainen kun toi toinen, jotenki notkahtanut.. Toi koiran puolimmainen on se terve.

Yö meni myös vituiksi. Tarvittavista huolimatta ei millään unta.  Mä suunnittelin jo kymmenen aikaan et mitä jos valvois koko yön et sais tän rytmin kuntoon, mut päädyin sit lääkekaapin ja epätoivoisen pyörimisen kautta kuitenkin unille.

Itseasiassa koko viikko on menny ihan vituiksi. Mä en oo saanu juuri mitään aikaseksi ja tavoitteet on.. No, jäänyt. 10t askelta jopa kahtena päivänä viime viikolla! Wau. Unta on tullut paljon enemmän ja kaikkea muuta vähemmän kuin edellis viikolla. Mistä lie tämäkin johtuu...

En tiä menikö tääkin päivä vituiksi, kun nukuin niin myöhään ja kipu on olkapäässä ja kaikki huonosti. Tää teksti on kyllä nyt yhtä valittamista, mut ei maha mittää. Jos valitututtaa niin sit pitää valittaa.

Fia ei taaskaan tehny asioitaan aamulla. Käy pikkuusen hermojen päälle tollanen, kun on väsyksis ja yrittää, niin ei tuu mitään. Me kävellään tollanen pikkulenkki ja sit tullaan tupihin, se syö ja seuraavaksi alkaa kitinä et pihalle pitäis päästä. Vittu oikeesti et voi olla raivostuttava eläin! Huomenna kokeilen antaa ruuan eka ja ulos vasta sitten.

Vaihdoin sen tänään penturuualta ihan aikuisversioon, N&D:n villisikaraksuihin. Uppos muuten pikkuusen eri tahtiin ku toi penturuoka! Saiski myytyä noi pentukamat jo pois, ne vie aikas paljon tilaa, jota mulla ei olisi ylimäärästä. Ja noi iskän kamat kans.. Mä haluisin mun sohvan jo takas! Sohva siis on täynnä iskän vaatteita enimmäkseen ja vähän jotain muutakin. Mun koti on yks myytävien tavaroiden varasto ja mä en oikeen pidä siitä!

Ranneke se vaan jaksaa tunnin välein kertoa et pitäis liikkua joskus johonki, mut se on ihan hirveen rankkaa! Ehkä mä kerrankin yllätän sen ja käytän ton Fian nyt, tulee tunnin liikuntatarve täyteen 😊Näin se on täytetty. Se pissas, ei paskonu ja nyt vinkuminen jatkuu. Mulla palaa oikeesti käämi ton kans!

Pitäis noita firmankin asioita miettiä. En vaan tiä kenen kans niitä miettis.. Pitäiskö järjestää ihan kokous, vaiko vaan WApp-ryhmässä ajatella ääneen. Kirjanpitäjä nyt ainakin olis hyvä saada keskusteluun mukaan, kun se on vähän paremmin perillä asioista. Ei kyllä jaksaisi miettiä koko asiaa, mut taitaa olla vähän pakko. Itteppä osas valittit, vai kui se meni.

Mä en tiä mitä helvettiä sen asuntovaunun kans tekis. Jos mä ostaisin sen firmalta, niin olis aiva jees, mut ei mul oo varaa siihen kausipaikkaan, eikä mitään muuta paikkaa mihin sen vois viedä. Enkä mä saa edes vetää koko vehjestä niin kannattaako mun se hommata. Pitäis kai myidä se mut kuka ostaa homeisen katsastamattoman vaunun. Pitää ny tuumailla... Sitäkin. Ihan liikaa tuumailtavaa!

Oon aika lopussa. Niin paljon iskän ja firman asioita on hoidettuna, mutta ihan vitusti liikaa vielä hoitamatta. Mä en vaan jaksais enää ajatella... Täs kuormas taitaa olla mulle vähän liikaa, mut ei se auta, ei se valittamalla parane, ei täs nyt voi muutakaan kun jaksaajaksaa.

Hieronta kävi ja auttoi, vaikka olikin aikas tuskallista. Nyt kuulemma pitää olla varovaisesti tää päivä, eli ei imurointia! Roskat vois viedä, jos sen verran vaikka sais aikaseksi. Jos jaksaa niin taidanpa pyöräyttää koneellisen pyykkiä. Paipai!

Se tunne

Mä sitte päädyin lauantaina ottamaan pikku pöhönän. Sunnuntai meni kivasti rapuloidessa, eli oksentaessa, maatessa ja hikoillessa. Eli oikeinki hyvin! En ottanu lauantaina iltalääkkeitä ja yleensä siitä seuraa se, että kun ne ottaa sunnuntaina niin on tainnoksissa tunnin päästä. Ei vaan eilen. Kahden tunnin päästä lääkkeistä ihmettelin jo asiaa. 4 tunnin päästä olin sängyssä Netflixin kera miettimässä et mikä juttu tää oikein on. Kyllä se uni sitten sieltä tuli, mutta herääminen aamulla oli taas sitte ihan omaa luokkaansa... Ei unta illalla, ei hereille aamulla. Just perfekt!

Käytiin me sielä mätsäreissäkin. Hyvin pärjättiin ilman apukäsiä, vaikka onhan se tietysti paljon kivempaa kaverin kanssa. Fia on ihan mahdoton. Kun sen jätti häkkiin Jidan kans kehään mennessä, se huuti ihan suoraa huutoa koko ajan. Pitäis jotenki opettaa sitä pärjäämään yksinkin, mutta minkäs teet. Mä luulen et naapurien hermot ei kestäisi jos mä rupeisin sitä kotona reenaamaan ja muissa paikoissa se on hieman hankalampaa. Vois tietty kokeilla ottaa Jidan röökille mukaan ja jotain... No mut joo, Jida palkittiin punaisten toisena ja Fia, joka ei halunnut seistä, käteltiin ekojen joukossa kehästä ulos. 

Perus mun säkää et saatiin alekuponki Petelle viikko sen jälkeen kun oon tilannu sieltä. Nimilaatanki sais, siihen tuli lahjakortti, mut kun Fialla on jo ja Jidaa ei kukaan vieras saa kii jos se johonki lähtee, niin olis se kai aika turhake. Mut jos ny kerran ilmaseksi... 😁

Tällä viikolla pitäis jo tulla niiden Paraisten näyttelyjen aikataulut. On niitä odotettukin! Ja Seinäjoen näyttelyihin pyydettiin töihin... Ja mietin pääni puhki et ilmottaisinko Fian sinne. Se olis kokonaista 2 päivää liian nuori junnukehään, eli pentuihin menis. Mut kun se on joka tapaukses pakko ottaa mukaan niin miksei? Tänään olis viimenen  päivä halvimmalla ilmohinnalla... Taidan mä sen ilmottaa.

Tänään pitäis kyl siivota, mut inspis ei nyt oo kotona, samoin motivaatio on jossain ihan muualla. Juon tässä aamukahvia vieläkin ja mietin mitä kaikkee tekemistä täs oliskaa... Ei nyt vaan jaksa. Ei aina voi jaksaa, eihän? Mut mitä jos nyt edes joskus? Fia pitäis kammata ja koirien kynnet leikata. Pyykkiä pestä, tiskikone tyhjätä, imuroida... Ei siinä nyt mikään mahdoton homma olisi ku aloottais vaan, mut blaah. Jos huomenna?

Joo.. Ei kai mulla sen kummempia tänään. Jos jatkan kirjoittamista, jatkan myös valittamista ja sitä en halua jatkaa, joten tää oli kai nyt tässä. Pai!

Jännä.

Mä oon koko viikon nukkunu semmosta kymmentä tuntia ja ollu aina aamuisin hirmu väsynyt. Eilen illalla en millään taas meinannu saada nukuttua, mutta heräsin silti ennen kellonsoittoa. Kello tosin soi tänään pari tuntia myöhemmin kuin normisti.

Tänään tulee täyteen vuosi mun elämäni vaikeimmasta päätöksestä, elämäni koiran lopetuksesta. Päivääkään ei oo kulunut etteikö olisi mielessä ja ikävä on ihan hirmuinen. Tapsu 💗

Sain kuin sainki jotain eilen aikaseksi. Kampasin koirat, pesin ja föönasin Jidan, kävin saunassa ja kuskasin kaveria käymään Seinäjoella. "Lenkillä" kans käytiin, lainausmerkeissä edelleen samasta syystä. 40min/km. Hurjaa! Ei voi tehdä kovin pitkiä lenkkejä kun ne ottaa niin tuhottomasti aikaa...

Törmättiin mun yhteen tuttuun Teuvalla asumisen ajoilta. Mä kävin sielä psyk.polin semmoses naisten ryhmässä ja sielä tutustuttiin, ei olla nähty sen koomin ku muutin takasi Kauhajoelle ja siitä on semmoset viitisen vuotta. No mut kuitenki, pakkohan mun oli antaa sen rapsuttaa Fiaa, olis ollu aika tylyä kieltää. Fia meni ihan ylikierroksille! Viimeset 100m pysähdeltiin sit oikeesti metrin välein.

Mun kolmen viikon alkoholihaastekin tuli täyteen eilen ehtoolla. Päätin sit vetää elämän risaseks ja ostin kokonaiset kaksi saunakaljaa! Tai oikeestaan yks ennen ja yks jälkeen saunan, mut saunakalja joka tapaukses. Olin jo melkein unohtanu miten hyvää se voi olla 😁 En tiä jos tänään vetäis kännit ja alottais sen 21vrk alusta. Pittee ny kattoo.

Tunnin päästä sais lähtee mätsäilemään! Aattelin ilmottaa molemmat hauvat tällä kertaa. Paitsi että. Soitin just ystävälle jonka piti tulla mukaan, niin se on kipiä. Mutta,onhan mulla häkki, voi laittaa toisen sinne ku on toisen kaa kehäs. Tjsp. Onhan se vähä tympiää yksin lähtee mut ei maha nyt mittää...

Nyt vois vaikkapa nostaa koirat pöydälle, yksi kerrallaan ja sit saakin jo alkaa vaatteiden vaihtoon ja pikkuhiljaa valmistautua lähtöön. Mä kerron sit illalla/huomenna kui meirän kävi!

Pommi nro 106

Nyt meinas tulla pommiin nukkuminen kalliiksi! Heräsin 9.40 ja 10 hammaslääkäri. Sakkomaksu jotain 50€ luokkaa. Kerkisin kuin kerkisinki, vaatteet päälle, hammaspesulle ja menoks. Koirat jaksoi ihan hyvin odottaa ulkoilua kunnes mä palasin... Noi pentureenit sotkee mun aikataulut, kun ne alkaa kuudelta. Normaalisti mä otan lääkkeet siihen aikaan, mut torstaisin se venyy melkein puol kasiin saakka. Siihen aikaan normaalisti tuun lenkiltä ja otan iltapalaa. Sit kun kymmeneltä menin sänkyyn niin ei edes uni tullu heti. Tänään ei tuu kuvaa mun unista, kun ne on ihan väärin, se väittää mun nukahtaneen jo kympiltä ja olleen unessa aamulla siinä kun torkutin ihan vaan muutaman kerran kelloja.

Me opeteltiin eilen reeneis hihnakäytöstä. Oikein tervetullutta! Reenien jälkeen käytiin "lenkillä", lainausmerkeissä koska ei siitä meinannut tulla mitään. Aina ku sintti vetää hihnassa, mä pysähdyn kunnes se ottaa katsekontaktin. Siitä palkkiona matka jatkuu. Jidalla meinas palaa käpy kun ei edetty ollenkaan ja mullakin se kyllä palaa jos tota joutuu jatkamaan ihan joka ulkoilulla tästä hamaan tulevaisuuteen. No, aamulla se ei vetänyt, kerran vai kaks vaan piti pysähtyä. Tää on nyt semmonen ittepäisyyskilpailu... Namia pitäis muistaa joka ulkoilulle ottaa mukaan.

Tänään pitänee käydä kaupassa, kun maito on aika finaalis. Ja karkit! Koirat pitää kammata ja Jida pestä ja föönata. Imuroidakkin taas vois ja käydä saunassa. Pyykkiä vois koneellisen pyöräyttää. Paaaljon kaikkee tekemistä. Kattoo ny mitä täs saapi aikaaseksi... Oon harkinnu haukunestopantaan uuden patterin hommaamista koska Jida on pässi. Sillä jäi taas vahtivaihde päälle ja kaikki pitää haukkua. Kaikki.

Huomenna mätsäreihin! Koska ihmisillä pitää olla harrastuksia, mä oon ihan into piukas koirajuttuihin nykyään. Ihan perus hoito, turkin ja kynsien hoito, noi pentureenit ja sit näyttelyt/mätsärit. Voisin tehdä niitä vaikka kuin paljon! Joku sanoi joskus et "harrastus ei ole oikea jos ei siihen mene kaikki rahat". Siitä päätellen vois sanoo et mulla on aivan oikea harrastus. 😁

Mä saan nyt esittää neroa! Mulla oli eilen ongelmia Facessa kun kaikki kuvat ja videot vaan katos. Pikkuveljen neuvoilla asiaa sitten tutkittiin ja lopuksi todettiin et AdBlock on jotenki ylitoimiva ja luuli jokaista kuvaa mainokseksi, eli poisti ne näkyvistä. Nyt neuvon yhdelle kaverille, jolla samaa ongelmaa, et miten toimia. Viisas minä 😂

Mulla on ollu oikeestaan koko viikko lenkkivapaata. Eilen kuin vahingossa sain askeltavoitteen täyteen, mut muina päivinä oon ollu laiskaakin laiskempi. Maanantaina alotan ihan oikeesti ne juoksureenit! Tää on nyt tämmönen väliviikko vaan... Se ruokailupuolikin on suorastaan päin helvettiä, mutta jotenki kummassa paino on laskusuunnassa. Hyyvin hitaasti, mut on kuitenki.

Nyt vois ruveta kattelee niitä pyykkejä. Katotaan taas!

-ei otsikkoa tänään-

Tuntuu ku ei olis nukkunu ollenkaa. Syvää unta tuli ennätysmäärä, 21% ja hereillä vaan 11%, mut ei lainkaan levännyt olo. Aamulla nouseminen taas ihan simohankalaa. Mulle iski taas yöllä mässy ja söin läjän kaikkee. Nyt vituttaa.

Eilen mä olinki reipas! Tiskikoneen tyhjäys, täyttö ja uudelleen tyhjäys. Roskien kerääminen ja ulos vieminen. Koneellinen pyykkiä. Imurointi. Se olikin jännä homma. Toi mun uus kallis imuri imi vähän huonosti ja mietiin et putsaan suodattimet imuroinnin jälkeen. No, koko laitos sammui kesken kaiken ja rupesin tutkimaan asiaa.

Jos suodatin näyttää tolta ku vasemmalla ja putkesta löytyy oikean kuvan aarre, niin onpa tosiaan jännä ettei imutehoo löydy. Ehkä siitä vois vähä paremmanki huolen pitää, kun sellaiseen malttoi investoida, niin olishan se toimivana kivempi. 

Illalla innostuin vielä leipaasemaan piirakan. En millään osannu päättää, mustikka vai herukka, niin aikani pähkäiltyäni päädyin kompromissiin. Oli muuten hyvää molemmilta puolilta!

Sinne tais iskee sadekausi ja se on mun mielestä oikein mukavata. Pitää vaan osata pukeutua oikein! Ainut huono puoli on se paskan määrä, jonka märät koirat kantaa tullessaan tupahan. Ei, huonoja puolia on kaks: Kun toi turkki, varsinki pentuturkki, kostuu, se alkaa takkuuntua sellaseksi huopapalloksi ja sen selvittely on... Musta ihan mukavaa, turkkiterapiaa, koirat vaan ei pahemmin tykkää ja sit mulla menee hermot siihen kiemurteluun... Mahtaakohan olla vähä hiljaasta pentureeneis illalla jos ei toi säätila tosta muutu... Me ainakin mennään, sää kuin sää!

Mun paketti tulee tänään jos ei Posti ny ryssi jotain 😍 Samalla pitää käydä sielä apteekissa. Olanzapiinit otin viimeset eilen ehtoolla, samoin Opamoxit. Sit mun pitäis vähän täydentää ensiapupakkia, kun kaikki sidetarpeet vanhan kirjoituspöydän laatikossa oli ihan pölyn peitossa, niin suurin osa lensi mäkehen niitä läpi käydessä. 

Tulis nyt jo ne helkkarin aikataulut sinne Paraisten näyttelyyn! Mitään ei voi suunnitella loppuun asti ennen ku ne tulee. Ja koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin mä tosiaan haluun. Mua jännittää niin kovin eka näyttely ilman sitä noiden kasvattajaa, sen kans kaikki on niin helppoo ja asiat sujuu. Sen verran ne on infonnu, et sielä on 1001 koiraa. 

Mun yks opiskelukaveri pyysi meitä kyläilemään sen luo Raaheen. Olisin kyllä lujaa menos jos vaan olis massia! Matkaa on kuitenki sen melkein 350km niin sitä ei aiva parinkympin bensoilla ajella. Tutkin et olisko sielä päin täs syksyllä vielä jotain näyttelyä johon vois ilmota, mut ainut on pentunäyttely Oulussa ens kuun puolivälissä ja näin myöhään ilmoittautumismaksu on semmonen hillitty 45€. Ihan on nyt pikkusen liikaa pentunäyttelystä... Mut se olis niin kiva käydä näyttelys jossain huspoiskaukana! Onhan siel sit ens keväänä jotain, mut jaksanko odottaa kevääseen saakka nähdä sitä kaveria, nyt kun se sai mut innostumaan. Voinhan mä käydä siä ihan muuten vaan tässä syksyllä ja sit keväällä sen näyttelyn alla. 

Mun pitäis viä vähä kattella noita vakuutuspapereita. Taidan ottaa sen tän päivän hommaksi, itseasiassa voisinkin alottaa vaikka heti.. Jatketaan!

Punnitus 6

Yö meni ihan sillee jees. Unen tarve on nyt ihan valtava ja taas vietin melkein 12h sängyssä, en tokikaan koko aikaa unessa. Olisin voinu jatkaa unia vielä aamulla ties kuinka myöhään, mut sainpas itteni revittyä ylös. 

Mulla on menny nyt aika heikosti tää alkuviikko. Väsyttää, vituttaa, ahdistaa, mitään ei jaksa, mikään ei kinosta eikä mitään saa aikaseksi. Tälle päivää mä päätin kaks asiaa: Siivoan ton keittiön ja käyn lenkillä. Aamulenkillä en selkeästi ainakaan käynyt, pitää kokeilla josko sitten päivemmällä, tai illalla. Keittiössä näyttää ihan siltä et mä en omistais esim. Tiskikonetta tai roskista ja sille asialle pitäis tehdä jotain ennen ku menee hermot. Tai taitaa se sen kannalta olla jo myöhäistä.. 

Koirat on kivoja. 💗 Jida reagoi mun mielialan pieniinki muutoksiin. Stressi, suru, viha, uupumus, mikä tahansa negatiivinen tunne tai ns. Heikkous, niin Jida alkaa haukkua joka ikisen, oikean ja kuvitellun, äänen. Kai se uskoo et oon jotenkin kyvytön puolustamaan itseeni näiltä kamalilta kolahduksilta, kun se vahtii mua niin kovin. Fia taas on keksiny kivan leikin. Enpä teekkään asioitani kun käydään ulkona, vaan odotan tunnin verran ja alan vinkua mielipuolisesti ja pyöriä ympyrää kuin väkkärä konsanaan kunnes viet mut takasi ulos.

Tuli viikottainen raportti FitBitiltä. Näitä on tullut nyt jo useemmalta viikolta mut nyt vasta keksin että vois niitä esitellä täälä. 51km viikossa on musta aika hyvin, mut silti huonommin kuin viime viikolla. Unta on tullut enemmän, minkä tuossa jo aiemmin totesinkin, et unen tarve on aika valtava. Toi leposyke mua mietityttää, miks se on niin kamalan korkee. Se on ollut paljon koko tän ajan, mutta nyt se on vielä enemmäin kuin mitä viime viikolla... 

Mulle on tullu tänään massia. Oon miettinyt että voisin sen kunniaksi syödä jotain hyvää, mut kun ei tee mieli mitään. Syöminen on nyt jäänyt, laitan lämpimän ruuan päivällä ja iltapala menee edelleen aika nätisti alas. Kauan mä jaksoinki harjottaa tätä useemmin, enemmän ja paremmin syömistä.... Mut  eiks se nyt oo pääasia et mä syön joskus ja jotain, jos kuuntelisin itteeni niin eläisin pelkällä iltapalalla.

Niin kuin kaikki muukin, myös kalorien laskeminen on jäänyt. Oon syöny niin vähän, et se 1600kcal on kaukainen haave, joten en oo jaksanu niitä kärpäsen paskan kokoisia annoksia edes merkitä. Rajojen sisällä pysyn merkkaamatta/laskemattakin. En voi edes enää puhua tästä syömisasiasta kenellekään, kaikki on jo kurkkuaan myöten täynnä mun ongelmia. Niinalle ehkä vois, mut seki tulee seuraavan kerran kolmen viikon päästä. Lääkärillekkin vois, mut se nyt vasta etäinen asia onkin.

Kaupas ja apteekis olis kuitenki melkeinpä pakko käydä. Muuten kerkiäis huomennaki, mut ku rööki ja maito alkaa olla uhkaavasti hupenemassa. Jospa se mun paketti tulis tänään niin sais sen samalla reissulla. Joo, sielä on koiranruokaan seattavaa öljyä, oh how mielenkiintoista, mut mä odotan sitä silti. On kivaa saada paketteja! 😁 

Mun alkoholilakko lähenee loppuaan! Oikeesti tuohon mittariin pitäis lisätä vähän, koska se nollaantui kun vaihdoin uuteen puhelimeen ja sitä ennen olin ollu ilman alkoa jo sen 4 päivää. Aion kuitenkin kärvistellä kaljanhimoissani niin pitkään, että tuo mittari näyttää 21 päivää. Se on päätetty. 

Nyt vois laittaa musaa ja sekotella sähköröökiin lisää mun suosikin makuista nestettä. Ihan parasta, 2mg/ml nikotiinia ja makuna sekoitus sitruuna-vadelma ja eucalyptus-minttu -mömmöjä. Oon vetäny sitä jo monta sataa milliä ja kaikki muut maut on ihan blaah. Nyt mul on tossa makuna persikka. Atopää alkaa olla loppu ja se persikka sekoittuu kivasti semmoseen palaneen käryyn. Nam! Sit kun tää homma on hoidossa, niin on ton madafakin keittiön vuoro. Suunnitelma. Heippa huomiseen!

P.S. Tiätteks miten pidetään hullua jännitykses? No, mä kerron. Kävin tosiaan aamulla puntarissa ja mä en oo lihonu! Mä olin ihan varma et muutama sata grammaa olis tullu lisää, mut sen sijaan oli lähteny 200g. Aika iloinen ylläri heti aamusta! 😊 

Ku ei vaan kinosta

Ei kinosta herätä, nousta sängystä, käydä lenkillä... Siivota, tyhjätä tiskikonetta, laittaa roskia roskikseen, pedata sänkyä... Syödä aamupalaa... Alkaiskohan tässä olla vähän masista ilmassa. Unetki meni taas vähä kui sattuu, hereillä 17% ja syvässä unessa 11%. Vaikka pitkään nukkuikin, ei ollut lainkaan levännyt olo aamulla.

Sitä vaan nousee aamulla, robottimaisesti hoitaa kaiken tarvittavan, välttämättömän, ja istuu koneelle kahvikupin kanssa. Sit vaan nököttää ja mököttää kunnes tulee seuraava koira-aika.

Mulla on perjantaina hammaslääkäri. Odotan innolla! Mun etuhampais on (luultavasti kahvista ja röökistä johtuvia) tummia läiskiä, joista mä hyvin mielelläni haluaisin eroon mahdollisimman nopeasti. Ostin jotain yltiökallista hammastahnaa ja sillä oon saanu niitä vaalenemaan tosi paljon, mutta vaatii vielä vähän kovempia otteita päästä niistä kokonaan eroon. Vielä enemmän innoissani oon laskusta, joka tulee ens kuulle, jolloin on ihan vitusti muitakin laskuja. Mut se on sen ajan murhe.

Kaikki on alkanu meneen vituiksi. En saa syötyä ruokaa, mut suklaa kyllä menee alas. Eilen kokkasin spagettii ja jauhelihakastiketta ja söinkin sen ja sit söin iltapalan. Ja paljon karkkia ja suklaata. En mä oikeesti vaan jaksa enää välittää... Kun ei tästä mitään tuu niin ei sitte tuu! Huomenna käyn normaalisti puntarissa ja odotan et oon lihonu viime viikosta. Eipä täs oikein muitakaan mahdollisuuksia ole, kun lenkit jää lenkkeilemättä ja ruuat syömättä.

Mä olin aamulla ilkee Fialle. Ku ei menty lenkille niin tehtiin vaan tommonen muutaman sadan metrin pissatuskävely. No, eihän se pissannu, paskomisesta puhumattakaan. Mä olisin tietysti voinu jatkaa kävelyä ja odottaa et se tekis, mut mäpä toin sen takaasi tupahan ja aloin aamutoimille. Jos ei voi asioitaan tehdä kun ulos pääsee niin olkoon sit mun puolesta tekemättä! Jotain reilua tuntia myöhemmin vein sen uudelleen ulos ja kävelin tuon saman matkan, niin jopas alkoi tapahtua.

Mun Tapsuni osas tän homman, se tiesi et me kävellään just semmonen matka ku mun on fiilis, joko lähelle tai kauas, joten se teki aina asiansa suunnilleen ekan sadan metrin aikana, et jos lenkki jää lyhyeksi niin ainakin hommat on hoidettu. Jidalla taas on niin loistava pidätyskyky, et vaikkei se tekisi asioitaan, niin se pärjää varsin mainiosti seuraavaan ulkoiluun asti. Fia saa nyt luvan olla vielä pentu ja vähän tyhmä ja saa erikoisluvan ylimääräseen ulkoiluun jos ei hommat suju. Vielä nyt, mut olis senki pikkuhiljaa jo aika oppia.

Tilasin Jidalle Nutrolinin iho&turkki -ravintoöljyä. Se näyttää tällä hetkellä suorastaan räjähtäneeltä pentujen raatelemassa turkissaan. Lokakuun lopus olis Seinäjoella kansainvälinen näyttely ja oon miettiny Jidan ilmottamista. Siitä ei vaan ole minkäänlaisia takeita et onko sillä turkkia ollenkaa vielä silloinkaan. Toisaalta, kävihän se viime kuussa kaksissakin näyttelyissä, eikä kumpikaan tuomari huomauttanut karvoista yhtään mitään. Eli kyl mä sen varmaan ilmoitan pikku riskistä huolimatta. Fia on vielä harkinnassa, kun se on silloin ihan kokonaista kahta päivää vajaan 9kk, eli menis vielä pentuluokkaan, eli en tiedä onko sitä tarpeellista ilmottaa... Kattoo ny. On täs muutama päivä ennen ku halvin ilmo päättyy.

Mä oon päättäny myydä pentukamat pois. JOS mä vielä pennun otan, niin ostetaan sitte uutta. Se ei kuitenkaan oo ajankohtaista ainakaan 5 vuoteen, niin olis se aika hassua kuluttaa tän talouden vähiä säilytystiloja niiden panttaamiseen. Onhan niistä vähän haikeeta luopua mut ei maha nyt mittää. Voisin itseasiassa alkaa koota niitä kasaan, jos vaikka sais aikaseksi. Palaillaan.

Voihan vattu.

Mulla on ollu uskomaton taito herätä puoli kuus. Se johtuu lähinnä siitä, että yks miespuolinen kaveri on herättäny mut puhelimitse joka ikinen aamu. Mä en osaa herätä herätyskelloon... Nyt se mies-ihminen on ruvennu vähä turhan tuttavalliseksi ja mä haluun ottaa vähän etäisyyttä, mikä tarkoittaa siis sitä et mun tarvii jotenki ihan itse itsekseni hommata itseni aamulla ylös. Tänään ei onnistunu.

Mut no, tulipa nyt ainakin nukuttua reissuväsymys pois. Aamulla toki oli olo et on taas nukkunu liikaa, kun jalat tuntuu raskaalta ja muutenki olo vähä niinku puusta pudonneelta.

Mä törmäsin mun serkkuun eilen sielä näyttelypaikalla. Ollaan saman ikäsii ja lapsina oltiin tosi paljon tekemisissä, mut nyt on menny vuosiavuosia ettei olla juurikaan puhuttu. Tänään ollaan viestitelty ja suunnitellaan messari-reissua yhdes. Olishan se näppärää mennä sinne yöksi ja siitä sitten yhdessä aamulla eteenpäin. Kallishan se reissu tulis olemaan... Onpa täs nyt aikaa suunnitella, kun 2.10. vasta päättyy "halvin" ilmottautuminen.. Lainausmerkeissä, koska se halvinkin on melkein tuplat perus näyttelymaksuun verrattuna.

Mä tajusin, et mä oon aika onnekas, kun oon löytäny sijoituskoirani kasvattajalta jonka kans kemiat vaan natsaa. Tullaan tosi hyvin toimeen ja voisin jopa väittää että ihan viihdytään yhdessä. Se on aika siistii, kun kuitenkin reissataan aika paljon kahdestaan. En oo kertaakaan koskaanikinämilloinkaan käyny virallisis näyttelyis kenenkään muun kanssa, kolmen viikon päästä tulee oleen eka kerta ja mä jännitän jo valmiiksi ihan sikana. En vaan sen takia et seura vaihtuu, tai et pitää pärjätä ilman tukea vaan myös siksi että siitä tulee ihan käsittämättömän raskas reissu. Matkoihin saa varata ainakin 4,5h/suunta.. Tulis ne aikataulut jo niin sais lakata edes niitä jo jännittämästä!

Huomasiko joku, mä oon kirjoittanu jo pitkän pätkän mainitsematta kertaakaan ruokaa tai syömistä! Eilen oli pienet mässyt... Käytiin Mäkkärissä kotimatkalla ja illalla kotona söin aikas paljon suklaata.. Tänään en sit ookkaa vielä syönyt mitään. Pitäis ehkä, mut ei oo yhtää semmonen olo. Kahvia vaan tekee mieli!

Niina jäi kolmen viikon lomalle. Se Niinaa edeltänyt kuntoutusohjaaja, joka kävi mulla pari vuotta silloin aikanaan, tulee käymään parin viikon päästä. Ihan kiva juttu sinänsä nähdä sitä pitkästä aikaa, vähä vaan jännittää miten se suhtautuu kun mä ja mun eläintarha ollaan tässä vuodessa muututtu aikas paljon. Uus koti, uus kokoonpano ja uudet ongelmat. Noo, sen näkee sitte.

Nyt vois vaikkapa irtaantua tästä koneesta ja käynnistää vaikkapa pyykkikoneen taikka imurin. Tai jotain. Pai!

Pikateksti

Tästä tulee tämmönen näppärä tilannepäivitys. Oltiin siis näyttelyreissussa päivä, semmonen vaivaanen 11h lähdöstä paluuseen. Ei tunnu misää, varsinki ku yön nukkui niin sikahyvin.

Siel oli kehissä Fia ja sen kaks siskoo. Fia tuli luokassaan kolmanneksi ja sai kunniapalkinnon. Se on tämän talon ensimmäinen KP, Jidalla ei oo yhtäkään. Vanu-sisko, joka meillä oli yötä ja johon meinasin menettää hermoni ja järkeni ja kaiken muunkin, oli ROP. Sitten tää kaksikko osallistui vielä parikilpailuun, ja palkittiin ansaitust BIS 1 -sijalla. En vois olla ylpeempi! 😍

Mä oon aika poikki. Koirat sain ruokittua ja pitäis ne vielä viedä ulos. Sit ei tarvi loppuiltana tehdä mitään. Enkä muuten aiokkaa. Jatkamme taasen! 

Levottomat jalat + muu kroppa

Eilen ahdisti, joten otin päivä-Olanzapiinin lääkärin ohjeen mukaan, paitsi et otin sen vasta puol viis vaik olis pitäny jo siinä 14 aikoihin. Mut kuitenkin, sitten 18.30 otin ilta-olanzapiinit ihan normaalisti. Voi että mikä olo! Vähä niinku levottomat jalat, mutta ihan koko kropassa! Järkyttävää kouristelua, ei tullut mitään koneella istumisesta, eikä varsinkaan nukkumisesta. Otin sit Opamoxin, se on ennenkin auttanut moiseen ja niin se teki nytkin. Nukuin jopa ihan hyvin ja heräsin pari tuntia ennen kellonsoittoa levänneen oloisena. 😊 Syvää unta tuli viime yönä jopa 2h9min, eli 19%. Se on 4% yli keskiarvon!

Mä oon aika ylpee itestäni. Julkaisin taas eilen kakssuuntasten ryhmässä, siitä terveydenhoitajan puhelusta, ja meinas vähä käydä tunteet kuumina. Melkein sain 2 riitatilannetta aikaseksi sillä! Mut se miten mä reagoin riidan haastamiseen on nyt se The Juttu. Ehkä lievästi ivalliseen sävyyn, mutta täysin asiallisesti esitin vasta-argumenttini provosoitumatta. Vähän se toki ahdisti, mutta sain vastailtua näyttämättä sitä vastapuolelle. Molemmat tilanteet hoidettu ihan niiku aikuiset konsanaan 😲 Vaihtoehtona olisi ollut, että tämä Neiti epävakaa persoonallisuus olis vetäny pussillisen hernemaissipaprikaa nenään ja lähtenyt ihan tosissaan riitelemään. 

Mä sain eräältä ryhmäläiseltä Painonhallintatalon lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden tekemät ateriasuunnitelmaehdotukset. Siinä on ohjeet ruokavalioon 2300-2500kcal, 1800-2000kcal ja 1400kcal. Tulostin viimeisenä mainitun ja aion laittaa sen keittiön seinälle. Jos nyt opettelis elämään sen mukaan ensi ja lisäis sit mahdollisesti vielä sen parisataa kcal kun tuo alkaa sujua. Joo, mul on joku päähänpinttymä siitä 1600 kcalorista, et se olis mulle sopiva. En tiedä onko, mut siihen mä pyrin. Melko heikolla menestyksellä.

Eilinen oli bad food day. Aamupalaksi kahvia, lounaaksi kahvia, välipalaksi 2 vadelmaa (kyllä, oikeesti), päivälliseksi tyhjää. Onneksi Seroqueliin ja Olanzapiiniin voi aina luottaa, et viimeistään tunti iltalääkkeiden jälkeen se ruokahalu aina ilmestyy jostain. Söin sitten pakastepitsan, jätskiä vadelmilla ja pähkinöitä. Pääsin kuin pääsinkin melkein 1400kcaloriin. Melkein. Se on niin jännä juttu, että päiväsaikaan saan ähkyn pienistä annoksista ja sen takia syön tosi vähän, inhoan sitä tunnetta kun massu on täynnä. Mut sit illalla lääkkeiden jälkeen mulla on ihan pohjaton maha. Mä voisin oikeesti syödä vaikka sen kuuluisan hevosen, eikä sitä ahkytunnetta vaan tule. 

Tänään mä teen sen, mitä oon lykänny koko viikon, eli vaihdan lakanat sänkyyn ja käyn saunassa. Lisäksi pitäis pestä vessa, kammata koirat ja Fian pesu ja föönaus huomiseen näyttelyyn. Ehkä imuroida, pestä koneellinen tiskiä taasen ja kattella vaatteet ja muut tavarat huomiseksi. Saadaan taas yövieras, tällä kertaa Fian sisko. Toivottavasti se on sisäsiistimpi kun viimekertainen vieras! 

Mä mietin täs kirjoittavani kappaleen, joka alkaa sanoin "puhutaanko kerrankin jostain muusta kuin ruuasta", mut mä en keksi mitä muuta se kappale vois sisältää. Tuntuu et koko mun elämä pyörii nykyään vaan syömisen ja/tai syömättömyyden ympärillä. 

Eilen ei sit käyny niinku mä pelkäsin. Siis kun nukuin puol kymmeneen, niin ajattelin et mun kaikki rytmit on mennyttä, en pääse illalla nukkumaan, en pääse tänäkään aamuna ylös.... Mut mä sain illalla unta! Olin koko päivän eilen tosi väsynyt, kuten sanoin, nukuin liikaa. Kaikki ahdisti, ruokailut meni ihan vituiksi ja pahotin mieleni joka toisesta eteen tulleesta asiasta. Ei ollut kiva päivä ollenkaan. Yleensä löydän ihan kaikesta jotain positiivista, mutta eilen oli niin möks olo, et en jaksanu ees ettiä. 

Jees, kai sitä vois alkaa toimia. Musat käyntiin ja menoks! Paipai

Pommi

Nukuin pommiin. Nousin vasta 9.30, vaikka tänään oli tarkotus alottaa juoksureenit taas pitkästä aikaa. Jäi sitten lenkki kokonaan välistä, kun ihan uivelo-olo noustessa, hyvä kun nyt kuselle koirat sai vietyä. Nukuin liikaa. Ranneke on laskenu mun unen väärin, joten nyt ei tuu kuvaa sitten siitäkään. Sen sijaan voisin laittaa kuvan juoksureeniohjelmasta:

Tollanen 12 viikon ohjelma, joka päätyy siihen että pitäis jaksaa juosta 30min. Alkaa hyvin kevyesti hölkällä ja reippaalla kävelyllä. Viimeks kun alotin, alotin vasta seuraavasta paperista, eli 4. Viikon alusta, mutta nyt tuntuu niin rapakuntoiselta että aloitanpa ihan alusta. Tulostin ton kuvan jääkaapin oveen ja siitä sitten aion ruksia suoritetut ruudut aina sitä mukaa kun niitä suoritan. Tarkoitus olis et ma, ke ja pe olis juoksureeniä, ti, to ja su kävelyä ja la vapaa.

Me käytiin eilen Fian kanssa pentureeneissä. Vielä 5 torstaita jäljellä sitä kivaa. Kontaktin otto sujui varsin mallikkaasti, paikka-käsky ei meinannut mennä jakeluun. Pitäis ensi opettaa seiso-istu-maate, olis paljon helpompi sit opettaa pysymään paikoillaan siinä valitussa asennossa. Luoksetuloa en meinannut uskaltaa ees kokeilla, mut kun olin varoittanut muita kohta irti juoksevasta mustasta tiibettiläispennusta, kokeiltiin ja se meni oikein mallikkaasti, jopa ihan kaksi kertaa.

Mullahan jäi kaikki reenit Fian kans kun oli noita iskän juttuja ja semmosia ja paljon asiaa mielen päällä. Se osaa odottaa lupaa, tulla luo, on sisäsiisti ja kaikki hoitotoimenpiteet sujuu, eli oon opettanu sille kaiken, millä me arjessa pärjätään. Hihnakäytöksenkin se jo oppi, mutta taitaa teinittää kun on unohtanut kaiken siihen liittyvän. Pöydälläoloa reenattiin aluksi kun se jännitti ja mätsäreissä on käyty kattomas kuinka leikitään näyttelykoiraa. Varsin mallikelpoinen koirakansalainen, vaikkei osaakkaa istua tai antaa tassua.

Reenit alkoi kuudelta. Normaalisti mä otan lääkkeet kuudelta ja rupeen iltapuuhiin. Eilen mä olin kotona siinä 19.15, sit lääkkeet nassuun ja koirien hoitoon eli niille ruoka ja 1,5km iltakävelylle. Sit sain iltapalan naaman eteen kasilta, siihen aikaan mä normaalisti meen jo sänkyyn. Eilen vasta ysin jälkeen ja sen kyllä huomas aamulla.

Se neuvolan täti soitti sitten eilen. Sen mielestä on ihan ok, jos syö laihduttaessaan 1200 kaloria päivässä. 😲 Mut sit se käski olla ressaamatta, syödä 5 kertaa päiväs ja unohtaa sen varsinaisen laihdutuksen. On jäämässä 3 viikoksi lomalle, mut laittoi mulle ajan 13.9. kun tulee takaisin. Pääsee sit kivasti juttelemaan tästä asiasta. Eli ei varsinaisesti ollut mitään hyötyä siitäkään puhelusta.. Yritän nyt kuitenkin syödä sitä 1600, mut eilenkin se viidestä ateriasta huolimatta jäi 1400 kaloriin.

Mä nauroin ittelleni eilen. Söin aamupalaksi rahkaa 7 aikoihin, lounaaksi karjalanpiirakkaa klo 12, välipalaksi pähkinöitä 14.30 ja päivälliseksi klo 16 riisiä, currykastiketta, hernemaissipaprikaa ja kanankinttuja + päivän kahvit kevytmaidolla. Klo 17 mennessä olin saanut koottua kasaan ihan kokonaiset 773kcal! Ne ihmetteli, et kuinka pieniä annoksia mä oikeen syön ja kun vastasin, sai se hämmentyneen reaktion aikaseksi. Toki myös ihan kivan kommentin, jossa kehuttiin et oli oikein hyvä ateria ja et mahalaukku on vaan lihasta, se tottuu ajan myötä kyllä isompiin annoksiin.

Sitä siis vaan nauroin, et on aika säälittävä meininki. Mä luulin et mulla menee hyvin, kun oon onnistunu syömään aina ruoka-aikaan. Sit mä naputtelin loput syömiset Yazioon ja katoin et ei perkele, mulla on neljän aterian jälkeen yli 800 kalorin vaje. Iltapalaksi leipää ja kaakaoo ja sit lisää pähkinöitä, niin sain vähän kurottua sitä umpeen... Tai eihän toi 1400 ihan huono saavutus oo, eihän? Jos 1200:kin kerran riittää.

Tänään meen hakeen talveksi vattuja pakkaseen, suoraan marjatilalta 😍 Tuoreita ei kuulemma enää saa, mut pakastettuna juu ja pakastimeenhan mä ne laitan joka tapaukses, niin miksen kelpuuttaisi. Viime syksynäkin hain sieltä tilalta niin oli aika sairaan hyviä! Paljon parempia kun tossa kitukasvuisessa puskassa mun takapihalla. Ne oli ihan liian makeita, niin jätin sit kokonaan poimimatta. Paljon parempia kuin Lidlin pakastealtaas, mistä ennen viime syksyä ne ostin. Ylistyspuhe päättyy.

Sit kun tuun kotiin, vaihdan sänkyyn lakanat, kampaan koirat ja käyn saunassa. Jelpin vähän kaveria jossain asias jaja... En tiä, sen näkee sitte mitä täs keksii. Heimoi!

Sekavuus

Huoh. Nyt on pää niin täynnä ajatuksia, että ne on vaan yks sekava klimppi. Aloitetaan nyt vaikka siitä, et mä nukuin! Ilman tarvittavia! Ja heräsin pirteempänä kuin aikoihin. Lenkin oli tarkotus olla pidempi, mutta en mä jaksanukkaa, piti vähä oikaasta tuos lopuus. Mä oon miettiny et oliskahan sillä vaikutusta jos jois sen rahkajuomansa jo ennen lenkkiä, jaksaiskohan paremmin. Sehän tietty selviää vain kokeilemalla, mut lenkkeily täydellä massulla ei kyllä kuulosta kovin houkuttelevalta.

Mä päätin eilen, että lakkaan korvaamasta kaloreita karkilla. Tähän asti oon siis tehnyt niin, että syön mitä syön päivän aikana ja sit illalla karkkia sen verran et pääsee sinne 1600 kaloriin. No, eilen kun jätin karkit pois, sain syötyä koko päivän aikana 1153kcal, vaikka söin jätskiannoksen iltapalan jälkeen. Se on aika vähän tuo lukema. Kumpikohan on nyt sit pienempi paha, korvata karkilla vai se et jää noin vähiin.. Joka iltaisesta karkin mussuttuksesta oli ihmeellisen helppo luopua.

Hassua tässä on se, että mielestäni söin eilen aika hyvin. Aamupalaksi yllättäen 250g rahkaa, lounaan unohdin, kaks pienehköä perunaa päivällisellä + kastike ja salaatti. Iltapalaksi vedin kaks karjalanpiirakkaa juustolla ja jätskiä marjoilla. Nois piirakois on muuten yllättävän paljon kaloreita! Ja silti jäi noin paljon vajausta, eiks oo aika vitun hassua. 😁

Kävinpä aamulla puntarissa. Oon viikossa onnistunut tiputtamaan ihan kokonaiset 100 grammaa! Se on vaikee juttu se. Kaikki sanoo, et en laihdu, koska en syö tarpeeksi. Mun kieroutunut mieli vaan huutaa et hei ihminen, lopeta se syöminen! Jostain syystä mua ei kuitenkaa edes vituta. Saattaapi johtua siitä, että olen juuri päässyt lievästä ylipainosta karvan verran normaalipainon puolelle! 

Mulle tuli niiiiin hyvä mieli eilen, kun joku anonyymisti oli kommentoinut yhtä mun tekstiä. Se oli niin kannustava kommentti, että päätin jatkaa tolla 1600-linjalla vielä toisenkin viikon, vaikka eilen, ennen kommenttien lukemista, olin jo tosissani lopettamassa syömistä. Sekin tuntuu hyvältä et joku lukee näitä mun koottuja selityksiä. 😊 Vaikka joutuisin ettimään tietoa netistä koko päivän, aion selvittää et paljonko se mun koomakulutus oikein on ja paljonko mun pitäis oikeesti syödä. Päivän suunnitelma.

Odotan puhelua neuvolasta terveydenhoitajalta tähän laihdutusasiaan liittyen, et mikä on kun en laihdu, oon jatkuvasti väsynyt ja pahantuulinen, kunto on huonontunut ja verikokeissa ei ole mitään vikaa. Jokin jossain mättää ja musta olis kiva tietää mikä. Ja lupaan et itken jos vastaus on: Syö! Syö! Syö!

Mä kulutin koko eilispäivän miettien mun suhdetta ruokaan. Kirjoitin lääkäriä varten paperille ylös ajatuksiani safkasta ja onhan toi nyt melko sairasta tekstiä. Luin pitkät pätkät syömishäiriöistä ja voin kertoo et nyt oikeesti pelottaa. Tein jonkun psykoterapiaklinikan syömishäiriötestin. Pisteytys meni niin, että jo saadessaan 2 pistettä on syytä olla huolissaan. Mä "sain" 3. Mun entinen paras ystävä sairastui syömishäiriöön joskus vuonna kivi ja seurasin sitä vierestä vuosikaudet. Eilen mä tajusin, et mä kuulostan vaarallisen paljon samalta kun se, toi mun tekstiki vois ihan hyvin olla sen kynästä. 

En mä nyt toistaiseksi oo ittelleni anorexiaa diagnosoimassa, mutta mulla on vaarallisen paljon sen oireita. Ehkä se lääkärin jo diagnosoima epätyypillinen versio on aika lähellä totuutta. En mä tiedä miten tän epäilyksen kans pitäis edetä. Kukaan lääkäri (tai kukaan muukaan) ei ota mun huolta tosissaan, koska mä en oo laihtunu. Aina pitää ensi saada aikaseksi jotain vahinkoa ennen ku uskotaan et on hätä... 

Sielä tekstissä luki et jos syö pitkään huonosti, voi tulla kalkin puutos ja sit lähtee tukka ja kynnet ja hampaat ja kaupan päälle saa vielä osteoporoosin. Pikavauhdilla apteekkiin ostaan kalkkitabuja!

Oho, tulipas taas tekstiä 😅 Nii, mä kulutin koko eilisen miettimiseen niin siitä on paljon kirjoitettavaa. Tänään netin penkomisen lisäksi aion imuroida ja Fian pentutreenit on ehtoolla. Mennään opettelemaan käytöstapoja! Nyt vois vaikkapa käydä röökillä ja maksaa firman laskut. Alku se on seki. Heipat!

Maku. Meni.

Nyt on menny kaikesta maku. En eilenkää meinannu millää saada nukuttua ja napsin Opamoxin ja kaks Stilnoctia. Sit pilleripäissäni sorruin vielä syömään yöpalaksi leivän ja suklaata. En uskalla mennä puntariin, kun oon läskeilly yöllä, punnitus siis vasta huomenna. Unet jäi lyhkääsiksi, mutta syvää unta oli paljon enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin ja hereilläoloa taas normaalia vähemmän, kuten kuvasta näkyy.

Lenkkeilystäkin on mennyt se maku. Suorastaan pakkopullaa kävellä yhtään pidemmälle, kuin sen verran et koirat saa asiansa tehtyä. Niin vaan kuitenki tänäänki olin reippaasti kuuden jälkeen jo menos. Ei mun enää tarvis kuudelta herätä, nytkin kello on melkein kaheksan ja ulkomittari näyttää 11,6 astetta varjossa, mut mä jotenki tykkään herätä aijjoos. Lenkin jälkeen menee pari tuntia kahvin juontiin koneella istues ja sen jälkeen pitäis yleensä saada jotain aikaseksi. Jos lähtee lenkille jo kuudelta, pääsee muiden hommien kimppuun jo about ysin aikaan ja saa ne aiemmin valmiiksi. 

Verikokeiden tulokset oli tullu Kantaan. Se mun sokeriarvo oli aika lähellä viitearvon ylärajaa, eli siinäkään ei ole vika. Kaikki muutkin kohdat ok. Pitää tänään soittaa teekoohin, et mitäs nyt kun ei verikokeista selvinnyt mitään. Lisää kokeita? Lääkärintarkistukseen? Vai onks tää vaan mun päässä taas? Mistäpä noista tietää. Paaljon kokeita ja juurikaan en tosta ymmärrä muuta kun sen verran et viiterajoissa mennään. 

Syömisestä nyt ainakin on mennyt maku, jos sitä edes koskaan olikaan. Mulle kävi eilen vähän köpelösti. Laitoin yhtä mun lempiruuista, eli possun palapaistia, perunaa ja salaattia. Keitin oikein kolme perunaa, kun tykkään siitä niin kovasti että en malta lopettaa syömistä. No, mä klo 10 mais laitoin paistin uuniin, 11.30 mais kuoriin perunat kiehumaan ja tein salaatin. Sit kun ruoka alkoi oleen valmista, niin *Naps*, mun ei teekkään enää mieli syödä. Ystävälle viestiä et hei, tääl olis ruokaa. Sain mä sit yhden perunan öyheineen syötyä ja Y söi ne kaks muuta. Eipähän ainakaan mennyt hukkaan. 😊

Päivällinen jäi välistä, kun olin toisen ystävän luona. Tai söin mä viipaleen unelmatorttua, ton appin mukaan siinä oli yli 250kcal 😬 Toki vaan arvion sen viipaleen painon ja tää torttu oli gluteeniton, joten luultavasti vähän kevyempää kun perinteinen kaverinsa. Sainpahan kivasti kaloreita täyteen merkkaamalla sen noin... 

Mä mietin nykyään sitä syömishäiriöasiaa koko ajan. En voi olla miettimättäkään. Soitan polille tänään ja käsken laittaa mut jonoon, kun omalääkäri palaa lomiltaan ens kuussa. Voipi olla et menee aika pitkälle syksyyn ajat, mut ajan tarvin joka tapaukses ennemmin tai myöhemmin. Kuntoutustukiasiaakin pitäis alkaa jo miettimään, kun 01/19 asti on voimassa. Pitää lokakuun lopussa-marraskuun alussa laittaa hakemus. 

Tälle päivää olis paljon kaikkee. Koirien kampaus, tavaroiden järjestely paikoilleen, imurointi, vessan ja keittiön pesu, lakanoiden vaihto, pyykinpesu ja edellisten kaapitus, tiskikoneenki varmaan saa jo käyntiin, eli se pitää jossain vaiheessa tyhjätä... Pitäis testata tota palikkaa joka eilen tuli postissa ja perehtyä tuon uuden tulostimen Wi-Fi-ominaisuuteen. Sillä pitäis saada tulostettua suoraa mobiililaitteelta, mut ei hajuakaan miten se tapahtuu. En mä kyllä tiedä tarvinko moista ominaisuutta mihinkään, mutta jos kerran semmonen on niin pitäähän sitä olla selvillä miten sitä käytetään!

Sitä mä vaan mietin et hoituisko noi hommat paremmin jos irrottais ittensä tästä tuolista ja alkais touhata... Onhan se mahdollista. Eipä mulla oikeestaan edes olis enempää asiaakaan, joten paipai!

Pöö

Tänään piti nukkua myöhään, ku oli se labra 9.15 ja piti olla 12h ravinnotta, niin ei voinu nousta ennen kasia ettei kerkiä kuolla aamukahvin puutteeseen ennen sitä. Muutin takas makkariin, en meinannu millää saada nukuttua. Ensi pyörin kivasti pitkän aikaa, nousin ottamaan Opamoxin ja pyörin vähä lisää. Otin viä Stilnoctinkin ja sitte se uni tuli. Taas enemmän hereilläoloa kuin syvää unta. Mistäköhän sen puute johtuu ja onkohan sille mitään tehtävissä...? Lenkillä ei käyty ku vajaan puolen kilsan kävelyllä et koirat sai asiansa tehtyä..

Mä luulin meneväni ihan perus verikokeisiin (kilpparit, sokerit ja verenkuva) mut se otti 6 tai 7 putkiloo verta 😳 Huomenna selviää mitä kokeita ne nyt sitte lopuuksi otti. Mun käsittääkseni verenkuvaan, kilppareihin ja sokeriarvoihin tarvittais vaan kolme putkiloo. Aattelin soittamisen sijaan käydä sielä kyselemäs tulokset, koska haluun ne paperille. Saan sit kivasti niitä ihmetellä. En millään malttaisi odottaa huomiseen!

Mua ahdistaa taas. Mietin, pitäiskö ottaa se Olanzapiini vai kokeilla meniskö tää ohi... Ahdistaa, koska:

Koska se hyvännäkönen postimies toi mulle ton. Se on palikka, joka olis säästänyt aivan vitusti mun rahoja, jos olisin jaksanu odottaa viikon. Sillä saa liitettyä rannekkeen tietokoneeseen, eli mun ei oikeesti olis tarvinnu ostaa uutta puhelinta, kun tuolla 14€:n kapistuksella olisin saanu homman hoitoon. Se suorastaan vituttaa.

Toinen asia mikä ahdistaa on huominen, kahdestakin syystä.
A) Mä edelleen kammoan niitä tuloksia, tai oikeestaan lähinnä niitä sokeriarvoja. Jos ne on liian alhaiset, kukaan ei tutki mitään enempää, koska kaikki asiat korjaantuu, ihmisten ongelmat poistuu ja maailma saavuttaa rauhan, jos mä alan syömään enemmän.
B) Huomenna on punnitus. Mun 1600 kalorin testin tulokset selviää. Se jännittää ja ahdistaa kovasti... Jos tuo on vieläkin liian vähän, tulokset on heikot, mut jos se onki liikaa? Tulokset on silti heikot. Mistä mä tiän onks se liikaa vai liian vähän? Mähän lakkasin kuuntelemasta muita ja päätin et se on just sopivasti.

Mä taas loistin eilen. Älykkyydelläni nimittäin. Mä keksin siinä aamupäivällä haluavani uuden työpöydän. Heti. Laitoin Faces roskalavalle, kirppikselle ja omalle seinälle ilmon ja selasin Toria. Soitin monelle ja kun ei mitään tapahtunut tarpeeksi nopeasti, mä päätin lähtee 40km päästä Jurvasta hakeen pöydän, sai vielä yöpöydän kaupan päälle. Sit mä taas illalla aloin miettiä. Mulla ei olis nyt varaa ajella metriäkään ylimäärästä. Joopa. Mulla ei oikeesti olis sijoittaa 25€ uuteen pöytään. Joopa. Lisäksi mun piti ostaa uus tulostin, kun Cittaris oli puoleen hintaan tommonen Epsoni. Onneksi on ne diakonian maksulaput niin saa ees ruokaa, kun kaikki rahat menee tämmösiin harkitsemattomiin heräteostoksiin... 😬

Mutta on täs hyviäkin puolia. Sain lisää säilytystilaa, eli pöydällä ei ole niin paljon tavaraa kun ne saa piiloon tuonne laatikoihin. Koirafööni joka oli aina tiellä, löysi vihdoin paikkansa tuolta kaapista. Tää vie huomattavasti vähemmän tilaa, eli kun saan ton vanhan roudattua ulos täältä niin elintila kasvaa, tän pöydän syvyys 10cm ja leveys yli 20cm vähemmän.

Tulostimella sain kopiot koirien rokotuskorteista näyttelyitä varten, alkuperäisiä ei kuulemma oikeen kannata raahata mukana. Sain kopioitua takuukuitteja muutaman talteen ja sit kun löydän sopivat kehykset, saan Fiasta kuvan tuonne palkintohyllylle, niinkuin Jidallakin on. Ja sit vielä se, et nyt on sävyt kohdallaan, kun kahvikupista lähtien kaikki pöydällä ja itse pöytä, on valkoista. 😊

Mulla on tänään herkkulounas! Ostin possusuikaleita ja ne on nyt sipulien ja porkkanoiden kanssa uunisvuoassa kypsymässä. Kohta sais ruveta kuoriin perunoita ja tekeen salaattia, tai itseasiassa saiskin varmaan jo. Jos rööki ja sit keittiöön. Heipat!

Laiskuus

Viikonlopun lepäilyn jälkeen meinas laiskuus iskeä. Saattaa niillä puoli-ilkeillä kommenteillakin olla jotain tekemistä sen kans ettei lenkkeily enää vaan maistu. Ei se tuntunu enää samalta kun vielä viime viikolla, joten lenkistäkin tuli tynkä. Unet sentään meni ihan ok.

Jotenki hirveen vaivautunu olo. Mikään ei nyt huvita. Ei edes kahvinjuonti ja se on jo paha kun musta on kyse. Tekis vaan mieli mennä takasi nukkumaan... Siivota pitäis mut en viä viitti alottaa ku Niina tulee kympiltä niin jäis sit kesken. Koirat pitäis kammata ja niille manikyyri tehdä. Firman laskut maksaa ja toimittaa tiliotteet kirjanpitäjälle. Korviakin on alkanu taas kutittaa... Kaikki on nyt huonosti 😂

Huomenna sinne labraan. Jännittää. Torstaina alkaa se pentukurssi. Jännittää. Sunnuntaina Tampereen pentunäyttely. Ette varmaan arvannu, mut seki jännittää. Mä lupasin ens kuus lähtee kuskiksi Paraisille näyttelyyn ja sekin jo jännittää. Kiva jos kehät on kovinki aikasin niin saa lähtee puoliltaöin ajelemaan 😖 No ei nyt ihan, mut 4,5h pitäis varata matkaan aikaa noin suunnilleen. Muutaman kerran joutuu kuitenki pysähtymään. Kaikkeen sitä ihminen ittensä lupaaki....

Olishan täs kaikkee semmosta pientä mitä kerkiäis tekeen ennen ku se Niina tulee.. Ku sais vaan alotettua. Ei vielä tähän aikaan oikeen viittis musiikkiakaan laittaa huutamaan inspiraation toivos. Jos kävis röökillä ja alottais vaikka sillä manikyyrillä. Suunnitelma. Heips!

Huhhuh

Tommoset yöunet tällä kertaa. Kasilta ylös, koirat ulos, kahvia naamariin ja autonhoitopuuhiin.

Tossa on mun rakas Kaarina, en oo varmaan sitä vielä esitellykkään. Tolta se näytti vielä aamulla.

Sit yks kaveri osti tollasta (koska mulla ei ollu massia) ja sen kans me sitten 3 tuntia hinkattiin. Wax On/Wax Off. Jokohan mä malttaasin laittaa kuvan lopputuloksesta, vai pitäiskö vielä hetken naputella tekstiä esim. Kiitollisuudesta tätä kaveria kohtaan..... Okei

Siit tuli ihan sairaan upee! 😍 Sitten koska hommia ei voi jättää puolitiehen, myös pesin sen, pesin lasit sisäpuolelta ja siistin vihdoin niitä tuulilasin vaihtoa edeltäneitä kosteusjälkiä tuulilasin ympäriltä verhoilusta. Kirsikka kakun päälle, New Car -tuoksuinen Wunderi, koska mullahan on nyt uus auto! Voi kenties uskoa, et mun oikee käsi on vähä pikkuusen tohjona kaikesta tosta hinkkaamisesta!

Ruokailut on ollu tänään vähän krhm, parantamisen varaa olis. Söin ekan kerran siinä klo 15 mais äitin kokkaamaa lihakastiketta kera perunoiden ja salaatin. Ekan ja vikan kerran tälle päivää. Hassu aika syödä, mut minkäs sille mahtaa.

Eipä mulla paljon sitten muuta tälle päivää. Kohta lääkkeet naamariin ja koira-aika. Pai!