Yö meni taas vähä miten sattuu. Mä valvoin ties kuinka myöhälle ja aamulla yritin taas kerran nousta aikasin mut eihän siitä mitää tullu. Tuo kipu ei yhtään auttanut tätä heräämisasiaa. Eikä se auttanu nukahtamiseen että tabletti ei taas syystä X saanu yhteyttä Netflixiin, jotain se herjas, eli pyörimiseksi meni. Sit keksin et voinhan mä lukee Roope Setää ja niinhän mä tein.
Mulla on kriisi. Mul on noi loput iskän tavarat mun sohvalla, koska niille ei ole mitään muutakaan paikkaa. Oon yrittäny saada niitä myityä, mut ei kukaan osta mitään. Ne on ollu ny pitkän aikaa Kjoen FB-kirppiksellä, niin eilen laitoin Seinäjoen ryhmään ja Toriin. Firmalla on autotalliosake täs lähellä, mä voisin periaattees viedä ne sinne, mut kun se on myynnissä myös ja mun säkällä ostaja ilmaantuu samana päivänä ku tavarat on raahattu. Lisäksi niiden myynti on paljon helpompaa kun ne on tässä. Mutta, niitä on paljon ja ne on tiellä. Lisäksi ne on tuossa muistuttamassa iskästä joka vitun ikinen hetki. Seuraa kuva-arvoitus, etsi kadonnut sohva!
Kukaan ei auta mua. Perhe-WhatsAppryhmään laitoin viestin, et tarvisin vähä jeesiä. Arvatkaas, kaikki huusi kilpaa yhteen ääneen et "joo mä tuun auttaan!" Nnoup. Äiti oli ainut joka vastas jotain ja sekin sanoi vaan et ei ehdi. Yksin on sitte vissiin pärjättävä. Mä en ihan oikiastikkaa jaksaisi tätä rumbaa enää, mut mulla ei kai oo vaihtoehtoja...
Ne Paraisten aikataulut tuli vihdoinkin! Eikä enää paljon paremmin ois voinu mennä.
Chinit on ennen tibbejä, mikä on hyvä asia, koska mulla on autossa ittensä läpimäräksi kuolaava koira joka pitäis viedä kehään. Se ehtii kivasti kuivua tossa chinikehän aikana. Perillä pitää olla tunti etuajas, eli n. 10.15, mikä on myös hyvä asia, koska (tää saattaa nyt yllättää) mitä myöhemmin on kehät, sitä myöhemmin saa lähtee ajeleen! Laskin et jos lähden kotoo klo 5.45 niin me ollaan hyvin aikataulussa. Tibbet on iltapäivällä, mikä on hyvä asia, koska jos joku chineistä pääsee ryhmiin, ei ihan mahdottoman kauaa tarvi odotella enää tibbekehän jälkeen. Fiahan ei siis voi päästä ryhmiin kun se on pentuluokassa.
Oli tosi mukava henkilö, jolle laitoin ilmottautumisen jälkeen sähöpotsiviestillä toiveen, että kun tullaan 300km päästä ja meillä on tibbe ja chinejä, et olisko mahdollista et kehät olis aikataulullisesti lähekkäin, mutta ei päällekkäin. Niinhän ne nyt on ja kun aikataulut oli julkaistu, se laittoi vielä erikseen mulle sähköpostia et näin nää ny meni. Olen kiitollinen. 😊
Tänään pitäis jo ihan niinku aikustenoikeesti pestä sitä vitun pyykkiä. Sit löysin roskalavalta koirille pedit makkariin, ne pitäis hakee. Imuroidakin olis vähä jo pakko, mut ku toi olkapää. Mä en oikeen usko et sillä tekee yhtään mitään.. Kaupaski...... Hittolainen kun on taas paljon kaikkee. Tulis se Sirkku-resepti jo niin pääsis liikenteeseen, en mä kyllä kahta kertaa tänään aio kotoa poistua.
Kävin aamulla puntarissa ja oon lihonu 0,6kg. Tosin, muistin punnituksen vasta sen jälkeen, kun olin ottanu lääkkeet = juonu jo puoli litraa vettä. Puoli litraa vettä painaa puoli kiloa, joten ehkä mä en ookkaa lihonu? Asia tarkistetaan huomenna. Sekin saattaa vaikuttaa, et yöllä valvoessani paremman tekemisen puutteessa söin. Leipää ja karkkii. Aika paljon.
En nyt oikeen tiedä mistä päästä sitä alottais terveemmän elämäntavan, tai siis jatkais siitä mihin jäi ennen ku kaikki stoppas.
Haluisin käydä lenkillä, mut ongelma 1: Tykkäisin käydä aamulla kun on hiljasempaa, mutta en saa itteeni hereille. Ongelma 2: Meidän lenkkeily on nykyään yhtä pelleilyä kun yritän opettaa Fialle hihnakäytöstä. Ei sitä parhaalla tahdollakaan voi ees kutsua lenkkeilyksi, enkä jaksa lähtee pidempää matkaa vetään ku se ottaa niin tuhottoman paljon aikaa!
Haluisin syödä paremmin, mut ongelma: Ei ruokahalua, ei minkäänlaista inspiraatiota kuluttaa vähiä energioitaan ruuanlaittoon. Jos olis jotain helppoo ja nopeeta, niin söisin, mut ku kaikki helppo ja nopee on lihottavaa.
Eilen ku oltiin pelleilemäs (=iltakävelyllä) meidän ohi kulki koira. Mäyräkoira. Fia sekos aiva täysin, se vinkui/ulvoi vielä ikuisuudelta tuntuvan ajan sen jälkeenkin, kun tää koira oli mennu jo. Mä oon aika varma et siitä ei tuu koiraa, toi ylitsepääsemätön ongelma. Noo, huomenna taas pentureeneihin munailemaan. Kivaa ku kaikkien muiden koirat sielä on nätisti ja mä en saa omaani edes kulkemaan hihnassa. 😖 Okei, on siä muitaki ilman käytöstapoja, mut silti.
Mun on varmaan nyt lähdettävä hakeen ne tyynyt ja ehkä käyn sielä kaupassakin. Jos apteekkiin sit illalla, kun se puhelimes sanoi et saat illalla ne "jo" hakea. Miksei kaikki tapahdu justiinhetinyt? Heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti