Se tunne

Mä sitte päädyin lauantaina ottamaan pikku pöhönän. Sunnuntai meni kivasti rapuloidessa, eli oksentaessa, maatessa ja hikoillessa. Eli oikeinki hyvin! En ottanu lauantaina iltalääkkeitä ja yleensä siitä seuraa se, että kun ne ottaa sunnuntaina niin on tainnoksissa tunnin päästä. Ei vaan eilen. Kahden tunnin päästä lääkkeistä ihmettelin jo asiaa. 4 tunnin päästä olin sängyssä Netflixin kera miettimässä et mikä juttu tää oikein on. Kyllä se uni sitten sieltä tuli, mutta herääminen aamulla oli taas sitte ihan omaa luokkaansa... Ei unta illalla, ei hereille aamulla. Just perfekt!

Käytiin me sielä mätsäreissäkin. Hyvin pärjättiin ilman apukäsiä, vaikka onhan se tietysti paljon kivempaa kaverin kanssa. Fia on ihan mahdoton. Kun sen jätti häkkiin Jidan kans kehään mennessä, se huuti ihan suoraa huutoa koko ajan. Pitäis jotenki opettaa sitä pärjäämään yksinkin, mutta minkäs teet. Mä luulen et naapurien hermot ei kestäisi jos mä rupeisin sitä kotona reenaamaan ja muissa paikoissa se on hieman hankalampaa. Vois tietty kokeilla ottaa Jidan röökille mukaan ja jotain... No mut joo, Jida palkittiin punaisten toisena ja Fia, joka ei halunnut seistä, käteltiin ekojen joukossa kehästä ulos. 

Perus mun säkää et saatiin alekuponki Petelle viikko sen jälkeen kun oon tilannu sieltä. Nimilaatanki sais, siihen tuli lahjakortti, mut kun Fialla on jo ja Jidaa ei kukaan vieras saa kii jos se johonki lähtee, niin olis se kai aika turhake. Mut jos ny kerran ilmaseksi... 😁

Tällä viikolla pitäis jo tulla niiden Paraisten näyttelyjen aikataulut. On niitä odotettukin! Ja Seinäjoen näyttelyihin pyydettiin töihin... Ja mietin pääni puhki et ilmottaisinko Fian sinne. Se olis kokonaista 2 päivää liian nuori junnukehään, eli pentuihin menis. Mut kun se on joka tapaukses pakko ottaa mukaan niin miksei? Tänään olis viimenen  päivä halvimmalla ilmohinnalla... Taidan mä sen ilmottaa.

Tänään pitäis kyl siivota, mut inspis ei nyt oo kotona, samoin motivaatio on jossain ihan muualla. Juon tässä aamukahvia vieläkin ja mietin mitä kaikkee tekemistä täs oliskaa... Ei nyt vaan jaksa. Ei aina voi jaksaa, eihän? Mut mitä jos nyt edes joskus? Fia pitäis kammata ja koirien kynnet leikata. Pyykkiä pestä, tiskikone tyhjätä, imuroida... Ei siinä nyt mikään mahdoton homma olisi ku aloottais vaan, mut blaah. Jos huomenna?

Joo.. Ei kai mulla sen kummempia tänään. Jos jatkan kirjoittamista, jatkan myös valittamista ja sitä en halua jatkaa, joten tää oli kai nyt tässä. Pai!