lauantai 18. elokuuta 2018

Levottomat jalat + muu kroppa

Eilen ahdisti, joten otin päivä-Olanzapiinin lääkärin ohjeen mukaan, paitsi et otin sen vasta puol viis vaik olis pitäny jo siinä 14 aikoihin. Mut kuitenkin, sitten 18.30 otin ilta-olanzapiinit ihan normaalisti. Voi että mikä olo! Vähä niinku levottomat jalat, mutta ihan koko kropassa! Järkyttävää kouristelua, ei tullut mitään koneella istumisesta, eikä varsinkaan nukkumisesta. Otin sit Opamoxin, se on ennenkin auttanut moiseen ja niin se teki nytkin. Nukuin jopa ihan hyvin ja heräsin pari tuntia ennen kellonsoittoa levänneen oloisena. 😊 Syvää unta tuli viime yönä jopa 2h9min, eli 19%. Se on 4% yli keskiarvon!


Mä oon aika ylpee itestäni. Julkaisin taas eilen kakssuuntasten ryhmässä, siitä terveydenhoitajan puhelusta, ja meinas vähä käydä tunteet kuumina. Melkein sain 2 riitatilannetta aikaseksi sillä! Mut se miten mä reagoin riidan haastamiseen on nyt se The Juttu. Ehkä lievästi ivalliseen sävyyn, mutta täysin asiallisesti esitin vasta-argumenttini provosoitumatta. Vähän se toki ahdisti, mutta sain vastailtua näyttämättä sitä vastapuolelle. Molemmat tilanteet hoidettu ihan niiku aikuiset konsanaan 😲 Vaihtoehtona olisi ollut, että tämä Neiti epävakaa persoonallisuus olis vetäny pussillisen hernemaissipaprikaa nenään ja lähtenyt ihan tosissaan riitelemään. 

Mä sain eräältä ryhmäläiseltä Painonhallintatalon lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden tekemät ateriasuunnitelmaehdotukset. Siinä on ohjeet ruokavalioon 2300-2500kcal, 1800-2000kcal ja 1400kcal. Tulostin viimeisenä mainitun ja aion laittaa sen keittiön seinälle. Jos nyt opettelis elämään sen mukaan ensi ja lisäis sit mahdollisesti vielä sen parisataa kcal kun tuo alkaa sujua. Joo, mul on joku päähänpinttymä siitä 1600 kcalorista, et se olis mulle sopiva. En tiedä onko, mut siihen mä pyrin. Melko heikolla menestyksellä.

Eilinen oli bad food day. Aamupalaksi kahvia, lounaaksi kahvia, välipalaksi 2 vadelmaa (kyllä, oikeesti), päivälliseksi tyhjää. Onneksi Seroqueliin ja Olanzapiiniin voi aina luottaa, et viimeistään tunti iltalääkkeiden jälkeen se ruokahalu aina ilmestyy jostain. Söin sitten pakastepitsan, jätskiä vadelmilla ja pähkinöitä. Pääsin kuin pääsinkin melkein 1400kcaloriin. Melkein. Se on niin jännä juttu, että päiväsaikaan saan ähkyn pienistä annoksista ja sen takia syön tosi vähän, inhoan sitä tunnetta kun massu on täynnä. Mut sit illalla lääkkeiden jälkeen mulla on ihan pohjaton maha. Mä voisin oikeesti syödä vaikka sen kuuluisan hevosen, eikä sitä ahkytunnetta vaan tule. 

Tänään mä teen sen, mitä oon lykänny koko viikon, eli vaihdan lakanat sänkyyn ja käyn saunassa. Lisäksi pitäis pestä vessa, kammata koirat ja Fian pesu ja föönaus huomiseen näyttelyyn. Ehkä imuroida, pestä koneellinen tiskiä taasen ja kattella vaatteet ja muut tavarat huomiseksi. Saadaan taas yövieras, tällä kertaa Fian sisko. Toivottavasti se on sisäsiistimpi kun viimekertainen vieras! 

Mä mietin täs kirjoittavani kappaleen, joka alkaa sanoin "puhutaanko kerrankin jostain muusta kuin ruuasta", mut mä en keksi mitä muuta se kappale vois sisältää. Tuntuu et koko mun elämä pyörii nykyään vaan syömisen ja/tai syömättömyyden ympärillä. 

Eilen ei sit käyny niinku mä pelkäsin. Siis kun nukuin puol kymmeneen, niin ajattelin et mun kaikki rytmit on mennyttä, en pääse illalla nukkumaan, en pääse tänäkään aamuna ylös.... Mut mä sain illalla unta! Olin koko päivän eilen tosi väsynyt, kuten sanoin, nukuin liikaa. Kaikki ahdisti, ruokailut meni ihan vituiksi ja pahotin mieleni joka toisesta eteen tulleesta asiasta. Ei ollut kiva päivä ollenkaan. Yleensä löydän ihan kaikesta jotain positiivista, mutta eilen oli niin möks olo, et en jaksanu ees ettiä. 

Jees, kai sitä vois alkaa toimia. Musat käyntiin ja menoks! Paipai

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti