Ei kinosta herätä, nousta sängystä, käydä lenkillä... Siivota, tyhjätä tiskikonetta, laittaa roskia roskikseen, pedata sänkyä... Syödä aamupalaa... Alkaiskohan tässä olla vähän masista ilmassa. Unetki meni taas vähä kui sattuu, hereillä 17% ja syvässä unessa 11%. Vaikka pitkään nukkuikin, ei ollut lainkaan levännyt olo aamulla.
Sitä vaan nousee aamulla, robottimaisesti hoitaa kaiken tarvittavan, välttämättömän, ja istuu koneelle kahvikupin kanssa. Sit vaan nököttää ja mököttää kunnes tulee seuraava koira-aika.
Mulla on perjantaina hammaslääkäri. Odotan innolla! Mun etuhampais on (luultavasti kahvista ja röökistä johtuvia) tummia läiskiä, joista mä hyvin mielelläni haluaisin eroon mahdollisimman nopeasti. Ostin jotain yltiökallista hammastahnaa ja sillä oon saanu niitä vaalenemaan tosi paljon, mutta vaatii vielä vähän kovempia otteita päästä niistä kokonaan eroon. Vielä enemmän innoissani oon laskusta, joka tulee ens kuulle, jolloin on ihan vitusti muitakin laskuja. Mut se on sen ajan murhe.
Kaikki on alkanu meneen vituiksi. En saa syötyä ruokaa, mut suklaa kyllä menee alas. Eilen kokkasin spagettii ja jauhelihakastiketta ja söinkin sen ja sit söin iltapalan. Ja paljon karkkia ja suklaata. En mä oikeesti vaan jaksa enää välittää... Kun ei tästä mitään tuu niin ei sitte tuu! Huomenna käyn normaalisti puntarissa ja odotan et oon lihonu viime viikosta. Eipä täs oikein muitakaan mahdollisuuksia ole, kun lenkit jää lenkkeilemättä ja ruuat syömättä.
Mä olin aamulla ilkee Fialle. Ku ei menty lenkille niin tehtiin vaan tommonen muutaman sadan metrin pissatuskävely. No, eihän se pissannu, paskomisesta puhumattakaan. Mä olisin tietysti voinu jatkaa kävelyä ja odottaa et se tekis, mut mäpä toin sen takaasi tupahan ja aloin aamutoimille. Jos ei voi asioitaan tehdä kun ulos pääsee niin olkoon sit mun puolesta tekemättä! Jotain reilua tuntia myöhemmin vein sen uudelleen ulos ja kävelin tuon saman matkan, niin jopas alkoi tapahtua.
Mun Tapsuni osas tän homman, se tiesi et me kävellään just semmonen matka ku mun on fiilis, joko lähelle tai kauas, joten se teki aina asiansa suunnilleen ekan sadan metrin aikana, et jos lenkki jää lyhyeksi niin ainakin hommat on hoidettu. Jidalla taas on niin loistava pidätyskyky, et vaikkei se tekisi asioitaan, niin se pärjää varsin mainiosti seuraavaan ulkoiluun asti. Fia saa nyt luvan olla vielä pentu ja vähän tyhmä ja saa erikoisluvan ylimääräseen ulkoiluun jos ei hommat suju. Vielä nyt, mut olis senki pikkuhiljaa jo aika oppia.
Tilasin Jidalle Nutrolinin iho&turkki -ravintoöljyä. Se näyttää tällä hetkellä suorastaan räjähtäneeltä pentujen raatelemassa turkissaan. Lokakuun lopus olis Seinäjoella kansainvälinen näyttely ja oon miettiny Jidan ilmottamista. Siitä ei vaan ole minkäänlaisia takeita et onko sillä turkkia ollenkaa vielä silloinkaan. Toisaalta, kävihän se viime kuussa kaksissakin näyttelyissä, eikä kumpikaan tuomari huomauttanut karvoista yhtään mitään. Eli kyl mä sen varmaan ilmoitan pikku riskistä huolimatta. Fia on vielä harkinnassa, kun se on silloin ihan kokonaista kahta päivää vajaan 9kk, eli menis vielä pentuluokkaan, eli en tiedä onko sitä tarpeellista ilmottaa... Kattoo ny. On täs muutama päivä ennen ku halvin ilmo päättyy.
Mä oon päättäny myydä pentukamat pois. JOS mä vielä pennun otan, niin ostetaan sitte uutta. Se ei kuitenkaan oo ajankohtaista ainakaan 5 vuoteen, niin olis se aika hassua kuluttaa tän talouden vähiä säilytystiloja niiden panttaamiseen. Onhan niistä vähän haikeeta luopua mut ei maha nyt mittää. Voisin itseasiassa alkaa koota niitä kasaan, jos vaikka sais aikaseksi. Palaillaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti