Torstai.

Mä nukuin pommiin. Yritys oli kyl aika hyvä nousta kuudelta, mut ei riittäny. Okei, ei ollu mitää yritystä, vaan torkutusta. Sit lopuuksi sammutin herätyksen ja nousin vasta 15 vaille 7... Silloin oli jo 21 lämmintä mut päätin silti lähtee lenkille. Pururata ei kinostanu, käytiin vaan tässä kylällä. Huomaa matkavaudista että tasaisella asfaltilla on kävelty, yleensä toi pace on ollu jotain päälle 12min aina.. Olis se toki parempiki voinu olla. On siel pururadalla tottunu siihen, et käy puolivälis lenkkiä autolla juomas vettä, nyt kyllä suu kuivui aikas pahasti kun ei ollutkaan juomatauko mahdollinen.

 

Tänään olis mätsäri Seinäjoella, ollaan kaverin kaa menos. Vähä kyllä jännittää, kun kehät alkaa klo 18, siin on lapsikehät ensi ja sit vasta alkaa muut kehät, eli varmaan joskus vartin-20 yli. Sit siinä menee 1,5-2h varmaan + tunnin kotimatka, niin kello on viittä vaille sata kun pääsee unille. Noo, huominen vielä ja sit saa nukkua lauantaina myöhään... 

Mä en sit saanukkaa eilen pestyy pyykkii, mut jospa tänään. Mä en itseasiassa edes muista, mitä mä eilen tein. Soitin diakoniaan ainakin, ahdisti niin paljon et pakko saada puhua jollekki. Sain huomiselle sieltä ajan... Jos sais samalla sitä ruoka-apuakin, kun toi puhelimen ostaminen ei oikeen tehny hyvää tän kuun budjetille... Lähetin Niinalle viestiä siitä että jätin psykiatrille soittopyynnön, niin se ihmetteli miksen oo kertonu et ahdistaa joka päivä. No, Niina kävi ma klo 10 ja ahdistus alkoi vasta ma iltapäivällä. 

En mä oikeen edes tiedä mitä mä siltä psykiatrin soitolta odotan... Lisää Pameja? Ei. En mä kuitenkaan niitä syö. Nostaa Olanzapiinia? Ehkä. Alottaa masennuslääke? Ehkä. Mut onnistuuko se puhelimessa? Ei tiedä. Mut ainaki saan ehkä nimen tälle mun sekoilulle... Ehkä.

Mulla oli eilen mielessä tuhat asiaa joista kirjoittaa, mut arvaa ny onko ne enää mun mieles. Tää jää nyt vähän taas tyngäksi, mut mun pää on oikeesti ihan tyhjä. Jatkan ehkä myöhemmin, tai huomenna viimeistään.. Sii juu!