Päivä 10

Nyt mua vähän naurattaa, kun nehän väittää et tupakoinnin lopettaminen kiristelee hermoja. Mun eilispäivä ei menny ihan putkeen, mut mä selvisin siitä suuttumatta, itkemättä, huutamatta ja sortumatta polttelemaan.

Mä heräsin 5.50. Yön aikana mun käteen on ilmaantunu kaks viiltohaavaa, eikä mulla oo mitään käsitystä mistä, koska, millä, miten ja ennenkaikkea miksi. Kipeitäki ne on. Kävin kävellen kaupas ja liukastuin 4 kertaa matkalla. Unohdin puolet siitä mitä piti ostaa. Mun viattomana pihassa seisova autoni sai toisen auton kylkeensä. Raejuustot levis pitkin lattiaa. Yks tikka hajos. Viime yönä mä olin kahden tunnin välein puoli tuntia hereillä.

Noi haavat oikeesti pelottaa mua. Vaikka mä kuinka mietin ja pähkäilin, mä en keksi niille mitään muuta syytä kun että mä oon viillelly unissani. Ne on sen verran syviä ja kipeitä, et olisin kyllä huomannu jos hereillä ollessani olisin johonki sen tölväässy. Enkä mä keksi mitään mihin olis voinu unissaankaa tölviä, kun ne menee eri suuntiin, ts. On toisesta päästään lähempänä toisiaan kun toisesta. Taas yks uus juttu mistä pitää lääkärin kans puhua...

Tänään olis tikkakisat. Mua jännittää ja ahdistaa, tekis mieli perua ja mennä piiloon. Se on joka ikinen kerta sama juttu. Mä päätän osallistua, koska ajattelen sen olevan kivaa. Sit mä panikoin kisojen alkuun asti. Sit ne menee joko hyvin, huonosti tai hyvin huonosti, mutta tähän mennes siel on aina ollu kivaa. Mä en vaan oo ollenkaa kilpailijatyyppiä, mä jännitän ihan liikaa.

Koira voi paksusti. Mun matikkapään mukaan mennään nyt vasta vrk 58, mut viimeksi sen paino oli laskenu 200g edellisenä päivänä ennen synnytystä ja nyt on käyny just niin. Mä vähä luulen et se menee jo tänään sinne kasvattajalleen petaamaan pentulaatikkoa, ei ehkä uskalla jättää sitä koko illaksi yksin, kun oon kuitenkin kolmesta iltamyöhään pois kotoa.

Nyt vois vaikkapa syödä lounasta ja sen jälkeen ehkä makoilla hetken, kun tuli aika tehokkaasti valvottua tuo viime yö. Suunnitelma. Paipai!