....

Mä nukuin jotenki tosi jännästi. Eka nukahdin, mut sit heräsin vajaan tunnin päästä ihan pihalla. Otin Opamoxin ja menin takas sänkyyn, niin sit nukuin aamuun asti.

Ihan turha päivä. Kyl mä tiskasin ja laitoin pahaa ruokaa, mut siihen se sitte jäiki. Niin ja soittelin mä taas vähän puhelimellakin pitkästä aikaa. Suomi-Ruotti -peli sieltä tulis teeveestä, mutta täällähän ei sellaista ole. Olympia-jääkiekkoa siis. On vähä sellanen plääh. Mikää ei huvita, mitää ei jaksa. Hiukset pitäis saada tänään värjättyä. Kattoo ny onnistuuko sekää.

Mua pelottaa, jännittää, ahdistaa ja mietityttää huominen. Hautajaisetkin on alkanut oleen mielessä, kun alle viikko enää jäljellä. Mä en tiä miten mä selviin tästä kaikesta..

Mä oon osannu olla nyt niin virallinen ja tarvittavan tunteetonkin ulospäin, mut oikeestaan mä oon aika romuna, sillee niinku sisäisesti aika loppu. Ne tunteet on oikeasti olemassa, ne on nyt vaan piilotettu maailmalta. Ja nyt on tulossa isoja juttuja, jotka tosiaan pelottaa. Iskän näkeminen, koko suvun kohtaaminen, hautajaiset... Mut mä haluun kuitenki tehdä osani. Lepään sitten, kun iskä on saatettu lepoon ja kaikki asiat on kunnossa. En yhtään aikasemmin.

Mä oon miettiny koiranpentua. Jidan pentua. Mä kerään listalle plussia ja miinuksia, tällä hetkellä tilastot on 2+ ja 4-. Ei nyt oikeen näytä perheenlisäykseltä. Jidan kasvattajalla on yks sijoitusnarttu, jonka pennusta mä oon haaveillu jo kauan, mut nyt se todettiin kelvottomaksi jalostusmateriaaliksi. Ottaa päähän. Jidan ja Dakin pennuista ei voi tulla mitää muuta ku hienoja, se nyt on selvää, mut. Mut. Mut. Mut. Nii.

Huoh. Sunnuntait pitäis kieltää. Kaikki asiat seisoo kun ei sunnuntaina voi mihinkään soittaa, missään käydä tai mitään tehdä. Paitsi lähteä röökille. Taas. Pai.