maanantai 26. helmikuuta 2018

Nyt ei.

Tänään ei jaksa. Ei siis vaan jaksa. Aamulla Niina kävi ja sen jälkeen mä kävin pankissa perumassa pari laskua jotka olis menny iskän tililtä. Lämmitin hautajaisista jäänyttä ruokaa ja hain postin. Siinä kaikki mitä mä oon tänään saanu aikaseksi = Ei mitään. Tää olo on ihan jäätävä... Niina kyllä sanoi, et on pääasia tässä tilanteessa se, että jaksan hengittää. Siis et täs kohtaa ei nyt tarvisi ressata pyykeistä tai paperitöistä. Pitäis kyllä saada noi iskän ja firman paperit järjestykseen, ennen ku ens viikolla saa alkaa setviä omia velkajärjestelyjuttuja.

Mä oon nyt aika yksinäinen. Kerkis jo tottua siihen että täs on joku lähes koko ajan, tai sit oon ite jossain missä on joku. Yritän täs viestitellä kavereiden kans aikani kuluksi, mut ei kukaan puhu mulle, kaikilla muilla on elämä. Ihan epistä! "Hienoahan" tässä on se, et mä voisin mennä vaikkapa Jidaa kattoon, tai voisin pyytää jonkun käymään, mutta en jaksa! Äiti aamulla pyys mua vielä Seinäjoelle, mut en jaksanu sitäkää... Kuinkaa ei ny oo hyvä.

Lisää kahvia. Ei täs oikeen muutakaa oo. Syödessäni kattoin puoli jaksoa Salkkareita tallennukselta, mutta ei jaksa keskittyä siihenkään. No enpä ny tiiä tarviiko siihen edes sen kummemmin keskittyä, aika aivotonta viihdettähän se on, mut silti. Enkä mä yleensäkkää juuri päivisin katto teeveetä. Päivisin nökötän koneella, iltaisin sohvalla teeveen edes ja yöllä tietystikkin sängyssä.

Ei nyt taas oikeen suju tää kirjottaminenkaan. Haluisin kyllä saada järkevääkin tekstiä aikaiseksi, mut ei mun päässä oo mitään järkevää. Siellä on vain ihan loputon uupumus... Mutta ehkä sitten taas joskus luistaa tämäkin. Kai. Pai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti