Mä nukuin ihan päin vittua. Mun kurkku on kipiä ja nokka vuotaa. Mut silti mulla on parempi olo ku eilen! Jotenki enemmän elossa. Se tuskainen uupumus on poissa... Sain kyllä eilen ehtoolla väkisin laitettua ne madafakin paperit järjestykseen, vaikka vaikiaa se kyllä oli.
Mä kävin eilen vähän heittelemässä tikkaa ja ottamassa muutaman oluen parin kaverin kans. Itse heitostahan ei tullut yhtään mitään, mutta mukavaista oli silti. Mä tapasin myös ensimmäistä kertaa neljään viikkoon kaverin, joka ei ottanut osaa 😀 Oli kyllä varmasti tietoinen iskästä, mut silti ei. Mä en oikeen osaa sanoa, miltä se tuntuu. Piristävää vaihtelua, vaiko vähän epäkohteliasta. Mee ja tiedä.
Mun tekee mieli nyt kaikkee... Tortilloja ja tonnikalapastasalaattia nyt ainakin. Kumpaakohan sitä tänään popsis, vois varmaan ostaa värkit molempiin.. Joo, hyvä idea. Pitää muutenki käydä tänään hautaustoimistos, kirkkoherranvirastos ja rengasliikkees, niin se kauppa menee sujuvasti siinä samalla. Auton laitoin vasta just lämmitykseen, niin ei vielä pääse lähteen...
Mä oon taas miettiny koiranpentua. Kasvattaja mietti, että jos ne nimeäis joidenkin biisien mukaan, tekis S-alkuisista Z-alkuisia, Z-pentue kun on kyseessä. Mä vaan mietin sellasta juttua, että ne ihan oikeesti on syntyny mun elämäni kamalimpana päivänä, eli päivänä jona iskä kuoli. Mieti nyt, koiraparka ei saisi koskaan juhlia synttäreitä! Vaikka tietysti, oma Zuojelusenkeli vois olla aika jees. Pitää ny kattoo, onhan täs vielä 3 viikkoo ennen ku ne on ees luovutusikäsii...
En mä oikeesti nyt tiedä. Toisaalta, Jidan ei tarvis olla yksin ja mulla olis paljon tekemistä. Mut sit sen, et ois paljon tekemistä, voi laittaa myös miinuspuolelle. Samoin kun sen, et kahta koiraa on vaikeampi pitää mukana, saada hoitoon mihinkään tai jos pennustakin tulee The vahtikoira, se tarkoittais tuplamäärää syötyjä hermoja. Rahatilannettakin pitää miettiä. Vaikeeta.
Nyt mun ajatukset jäi jumiin. Toi on niin kaksjakoinen homma tuo pentuhomma. Olishan se kiva, mut toisaalta se ei olis yhtää kiva. Ehkä mun pitää kuitenki lykätä sen hankkimista niin pitkään, et toi negatiivinen ääni takaraivossa hiljenee. Ehkä mun ei just nyt vaan ole tarkotettu ottaan sitä pentua. EHKÄ. Mut sit jos mä en ota just sitä pentua, niin sit mä seuraavan 15 vuotta kateellisena seuraan vierestä kuinka hieno siitä tuli. Ääääh!
Nyt mua jo oksettaaki. Kivaa. Kuinkahan paljon oksentaminen sattuis muutenki jo kipeeseen kurkkuun... Pitänee kokeilla. Hyi vittu minkä olon iski yhtäkkiä! Pakko mennä, heippa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti