Hautajaiset

Oli kyllä jännä aamu eilen. Mä tein kaiken ihan samalla tavalla ku kaikkina muinakin aamuina. Sit mä valmistauduin lähtöön, lähdin, pääsin perille ja vaihdoin muutaman sanan hautaustoimiston emännän kanssa. Menin kappeliin sisälle. Sitten! Mulle iski semmonen paniikinomainen tunne, et ei helvetti, mä oon oikeesti nyt isäni hautajaisis! Sain kuitenki itteni jotenkin rauhotettua. Sit alkoi vieraat valumaan paikalle ja oltiin ottamassa ovella heitä vastaan. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen itkevä vieras osui kohdalle, sit vasta munki kyynelkanavat aukes. 

Siunaus meni hyvin, joskin ehdin jo luulla että pappi ei lopeta puhettaan ikinä. Itkuistahan se oli, mut uskoisin sen olevan normaalia. Mun nuorin veli itki niin sydäntäsärkevästi et mä melkein hajosin. Sit kanttori lauloi maan korvessa ja ehti saada ensimmäisen sanan ulos suustaan ennen ku mä aloin ulvoa. Se on vaan niin itkettävä laulu. Mä onnistuin jopa lukemaan tuon värssyn niin, että uskon ihmisten jopa saaneen selvää mun puheesta.

Ulkona oli jotain -12, mut ei se tuntunu ihan kamalan kylmältä. Aurinko paistoi. Mä olin jotenki usvassa, kun kävelin vaan arkun perässä. En edes muistanut missä hautapaikka oli, en jotenki kiinnittäny siihenkään mitään huomiota. Lähties musta tuntui ihan hirveen pahalta jättää iskä sinne. Käännyin monta kertaa katsomaan taakseni pois kävellessäni.

Muistotilaisuuskin oli oikein onnistunut. Safka oli hyvää, ohjelmaa riittävästi ja sillee. Luettiin siskon kanssa adressit ja siinäkin kohtaa meinasin hajota vaan kahdesti. Oikeestaan koko päivänä mä itkin huomattavasti vähemmän kun olin odottanut. Jännä.

Muistotilaisuuden jälkeen lähettiin porukalla pubiin yksille. Tai kaksille. 😀 Siitä tultiin tähän mun luo veljen ja kahden serkun kanssa, kaljakaupan kautta. Ystäväkin tuli pitkästä aikaa kyläilemään. Kyllähän sitä känniin tulee kun juo, totesin. Kaikin puolin onnistunut koko päivä.

Tänään on ollu ihan vaan päivä. Netflixin seurassa suunnilleen kokonaan, ennen kun äiti tuli nuorimpien sisarusten kanssa tänne ja syötiin. Käytiin viemässä kynttilöitä haudalle.

Siinä kai se taas tänä päivänä. Huomenna paluu arkeen, kun on taas paljon tekemistä. Vois mennä takas teeveen eteen... Pai!