Huijasin

Mä kirjotin iltapäivällä pitkän tekstin, joka alkoi flunssalla ja päättyi siihen, et mun kivat naapurit on muuttamassa pois. Välissä oli paljon herneitä nenässä, mutta totesin ne julkaisukelvottomiksi. Se tosin oli vasta sen jälkeen, kun muutama ihminen oli niistä jo keriinnyt lukea. Eipä voi mittää.

Siis, se flunssa. Mä oon heräilly taas koko yön tunnin välein niistämään ja juomaan vettä. Tosi hyvin meni siis. Päivä on menny samaan tapaan, niistäessä. Mitään järkeväähän mä en taaskaa oo saanu aikaseksi, jos ei lasketa sitä että soitin hautaustoimistoon. Jee, hyvä mä! Mut mä päätin et tää on sellanen 2vrk pikaflunssa ja huomenna mä oon täynnä tarmoa hoitaessani taas kilometrin mittaiseksi kasvanutta listaa siitä, mitä kaikkea pitää tehdä. Tai saa tehdä. Ihan kuinka sen ajattelee.

Siis, ne naapurit. Ne on ollu ihan huippuja! Ensinnäkin, ne on tosi hiljasia (tai sit tääl on tosi paksut seinät) koska on hyvin harvinaista et sieltä kuuluu mitään. Toiseksikin, ne ei valita mistään. Vaikka mulla on kuulemma sillointällöin yöaikaan konsertoiva koira ja vaikka mulla on välillä lautaskaappeja keskellä yötä kaatavia vieraita, joille pitää huutaa pää punasena, et ULOS!! Ei, ei koskaan valituksen sanaa. Mä oon ihan varma et saan tilalle jonku täydellisen ihmishirviön, mut vaik ei oliskaa, niin ainakin toinen noista huippunaapurien ominaisuuksista tulee uusien asukkaiden myötä muuttumaan. Se on siis paljon enemmän kun todennäköistä.

Siis, ne herneet. Ne tuli pois nenästä sitä päivän alkuperäistä tekstiä kirjoittaessa, kun sai avautua asiasta joka vaivaa. Ehkä mä avaudun siitä uudelleen toisena päivänä, mutta ei tänään. Parempi näin, ihan kaikkien kannalta. Se oli kyl omasta mielestä ihan hyvä teksti, mut nyt ei ollut sen aika.

Mun piti tänään viedä roskat, täyttää tiskikone ja käydä saunassa. Arvatkaa kuinka monta noista oon tehny. Jos sanoit "ei yhtäkään", olit harvinaisen oikeassa! Vittu mä oon paska. Tähän on hyvä lopettaa, heipat..