perjantai 23. helmikuuta 2018

Kissa kiitoksella elää

Mä oon nyt aika loppu. Oon heränny klo 8. Oon vahannu sääret ja nyppiny kulmakarvat. Täyttäny ja postittanu vakuutusyhtiön lisäselvityspyynnön, tankannu auton, käyny kattoos Jidaa ja pentuja, hankkinu käsilaukun, käyny rengasfirmas, automaatilla, apteekis, kaupas, toiseski kaupas ja pankis. Juonu 2 litraa kahvia ja unohtanu syödä. Soittanu pari puhelua ja lähettäny sähköpostia. Kirjottanu 1,5 sivua muistiinpanoja. Kuunnellu osanottoja, ottanut vastaan halin ja taputukset olalle. Kirjottanu 5 kilometrin mittasta viestiä Perhe-ryhmään asioista joita tänään oon saanu selville. Ei, en toivo kruunua, mitalia, pystiä enkä palkintosummia, kiitos olis ihan sillee kiva. Kiitos.

Tuli itku. Mä en oikeestaan tiä miks mä teen niin paljo. Tai tiän mä oikeesti sittekki. Tää tekeminen pitää mut järjissään, niinkun oon aiemminkin sanonu. Huomenna on hautajaiset ja mietin niitä jokaisena sellaisena hetkenä kun en tee jotain muuta. Mun unirytmillä mä herään aamulla kasilta jälleen ja sit mulla on 4h aikaa lähtöön. Mä juon kahvit, teen yhen pelin, lakkaan kynnet. Sit mä istun ja ihmettelen, mietin, pelkään, odotan ja hermoilen niin että todennäköisesti oksennan. Sit mä puen, pakkaan uuden käsilaukkuni ja lähden. Ohjelmasuunnitelma valmis.

Nyt pian äiti, kaks veljistä ja pikkusisko on tulos tänne. Pitäis käydä saunassa. Muistotilaisuusmestaan sais mennä järkkäilemään pöytäkukkia. Paperitöitä on edelleen. Koska mä saan sanoa, et mä en enää jaksa? Nääh, ei mulla kai oo sellasta oikeutta. Tai katotaan sit vaikka ens vuonna tähän aikaan...

Tää nyt taitaa olla vähän itsesäälin kyllästämä tää teksti, mut on vähä angstifiiliskin. Yksinäistä. Kun koko päivän on tehny ja menny, nyt paikoillaan istuessa se yksinäisyys sillee oikeesti niinku iskee. Hiljaistakin täällä on. Tekis mieli ottaa kalja. Tai kaks. Ihan ku siitä nyt muka olis jotain apua.

Huomenna tuskin tulee tekstiä. Tai eihän sitä nyt vielä voi tietää, mut voisin olettaa. Tai toinen vaihtoehto on, että sitä tulee ihan vitusti. Riippuu nyt vähän kaikesta... Sen näkee sit huomenna.

Loppukevennys: En tiä oonks mä läski vai huono pukeutumaan, kun onnistuin jättämään vattanahkan takin vetoketjun väliin 😂 Heippa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti