No nyt on ollu jännä päivä. En tiä oliko viime yö hyvin valvottu vai huonosti nukuttu, mut jompsinkumpsin. Reilun viikon yrittämisen jälkeen sain VIHDOIN pestyä koneellisen pyykkiä. Ripustelinkin ne.
Enks mä sanonukki eilen, et mä en kestä enää yhtäkään osanottoa, taisin sanoa et mä hajoan. No, nyt mä voin varmuudella sanoa, et täs nk. Kaupungissa ei oo yhtäkään virastotätiä joka ei tuntisi iskää. Kävin kirkkoherranvirastosta hakemas virkatodistuksen, ja se nainen otti kovasti osaa ja vaikutti siltä että alkaa itkeen sekin hetkenä minä hyvänsä. Sit mä menin katsastuskonttorille. "Otan osaa, tunsin kyllä isäs". Sit mä menin vakuutusyhtiöön ja sanoin jotain tyyliin, iskä menehtyi ja hänen autonsa pitäis poistaa liikennekäytöstä. Vastaus: Ai sä oot -sukunimi-, otan osaa. Ja kaikkI kolme toivottelivat paljon voimia kun olin lähdössä. Kiitos.
Lähdin sitten iskän yhtiökumppanin (Ö) mukaan Kankaanpäähän hakemaan sieltä autosta irtain omaisuus pois. Tai ei varmaan voi sanoa et irtain, koska kaikki siel oli irrallaan. Mun oli jotain ehjääkin - leka ja sorkkarauta. Toisaalta oli tosi järkyttävää nähdä se biili livenä, vaikka olinkin nähnyt kuvia. Todellisuus oli _paljon_ kuvia pahempi. Mut sit toisaalta taas ei. Tää asia on nyt todella vaikee selittää. Oon kirjottanu tän lauseen jo 4 kertaa ja pyyhkinyt pois. Mä en vaan osaa järkevästi kertoa, mitä sitten toisaalta tapahtui.
Sit mä oon viel kaiken lisäksi sähköposteillu tapausta tutkivan poliisin kanssa ja selvittänyt erinäisiä tietoja sieltä ja muualta. Ö pyysi selvittämään kuka, missä ja koska on todennut kuolleeksi. Sit mä kirjotin hänelle viestiä sanoin, et iskän totesi kuolleeksi..... Niin taas iski olo. Eiks se mee niin, et se ei oo totta jollei sitä sano ääneen?
Mä haluaisin ihan hirveesti jutella iskän kans just nyt. Meillä on sama sairaus ja mä näen sen kakssuuntasuuden iskän toimissa, varsinkin nyt kun niitä tarkemmin on katsellut. Mä haluisin kertoo et mä ymmärrän ja et on saatavilla apua, ennen kun tilanne menee kaoottiseksi. Mut nyt tilanne on kaoottinen ja on pikkasen myöhästä vaikuttaa siihen mitenkään. Nyt pitää vaan yrittää selvitä.
Päivän tunne: Kiukku. Miks sen rekan piti olla just siinä just silloin? Miksei tietä oltu hiekotettu/suolattu? Miks just mun (ja muiden) iskä? Miksi, miten kaikki voi olla näin hankalaa? Näihin ku sais vastauksen.
Loppukevennys: Pentusten silmät on alkanu aueta 😍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti