Mä en tiä miks mä edes yritän otsikoida näitä. Tänään on ollu aika jännä päivä taasen kerran. Oon käyny läpi iskän papereita vaihteeksi ja puhunut puhelimessa, vaihteeksi ja lueskellut juttuja netistä. Niina kävi, mä kävin kaupas ja laitoin ruuan. Saunottu. Mä oon taas tänään vähän viisaampi, vaikka mulla onkin taas ripakopallinen kysymyksiä ilman vastauksia. Ne vastaukset mä aion selvittää huomenna.
Mä tunnen oloni jotenki tärkeäksi kun mä saan kattella näitä juttuja. Mä oon vuosia haaveillu kirjanpitäjän/sihteerin työstä ja tää on nyt vähä niinku sellasta. Mä tykkään! Tilanne tietenki on pahin mahdollinen tätä "ammattia" harjoittaa, mut mun virkailija-minä osaa kuitenki toimia asiallisesti.
Mä en vieläkään halua/voi/jotain kirjottaa firman asioista mitää, mut mä oon nyt lähellä läpimurtoa, mä tunnen sen. Nyt musta tuntuu siltä, mitä muut on sanonu, eli että me selvitään tästä kyllä. Nyt mäki voin sanoa niin, me selvitään tästä! Mut tietysti mun skeptisessä päässäni on aina se yks sana, ehkä. Me selvitään tästä, ehkä. Parempi kai sekin on kun vaipua epätoivoon ja/tai synkkyyteen.
Mä huomasin just, et tän tekstin jokainen kappale alkaa sanalla "mä".
Iskän postihan tulee nyt mulle ja tänään saatiin kolme pientä pakettia Wishiltä. Ihme sälää! Näissä sitä just näkee sen iskän kakssuuntasuuden, nää on ihan selviä mania-ostoja. Tuntuu tosi kurjalta, kun ei iskä mikään rikas ollut mutta silti ostellut kaikkea mitä _mukamas_ voi joskus tarvita. Tää on ihan helvetistä tää sairaus.
Mä oon koko päivän odotellu puhelua vakuutusyhtiöltä - sitä ei tullut. Mä oon illan odotellu yhtä toista puhelua - sitäkään ei kuulu. Mä alan kohta epäileen et mun puhelimes on jotain vikaa.
Nyt vois vähä niinku ruveta iltapuuhiin. Ei mulla sit muuta, paipai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti