Taisin eilen sanoo et ei tekstiä tänään, mut ehkä mä kirjotan kuitenki kun ei oo mitään muutakaan tekemistä. Mä heräsin taas kasilta ja oon jo jopa saanu kynnet lakattua. 2h aikaa lähtöön, eikä mun tarvi enää ennen sitä muuta kun vaihtaa vaatteet... Eli mulla on paljon aikaa hermoilla itteni hengiltä.
Mä sain jopa jotain vastauksia niihin eilisiin viesteihini ja paransihan se oloa. Turhauttavuuden huippu yrittää pitää muut perillä siitä, mitä täällä tapahtuu, kun ketään ei tunnu kiinnostavan. Siitä takuulla sais kuulla jos jättäis jotain kertomatta. Pattitilanne, tavallaan.
Mua jännittää. Ahdistaakin. Mahassa kiertää ja heikko olo. Röökiä palais ketjuna jos ei pihalla olis niin saatanan kylmä. -23,5c näytti mittari aamulla, mut aurinko tuolta vähän pilkottaa niin nousi jo jopa -17 asteeseen. Mä oon pelänny et kuinka mä selviän tästä päivästä noin niinku henkisesti, mut entäpä se fyysinen puoli! Mulla on mekon päälle jakku, sit villakangastakki ja jaloissa 40DEN sukkikset ja saapikkaat. Jos ei toi tosta nouse vielä lisää, mä niiiiiin palellun sinne.
Kello ei tunnu liikkuvan ollenkaan. Tapahtuis jo jotain! Jos se ei olis laskettavissa vanhan autoraukan rääkkäämiseksi, niin mä lähtisin täs välis käymään siel muistotilaisuuspaikassa ja tulisin sit kotiin vaihtaan vaatteita ennen kappelille lähtöä. Mut jos mä teen noi samalla reissulla, mun ei tarvi käynnistää sitä tuola pakkasessa niin montaa kertaa. En mä kyl oikeestaan ees tiä oonko menos jonku kyytis vai omalla, mutta laitoinpahan sen nyt lämmitykseen varooksi.
Nyt tää menee taas ihan jaaritteluksi. Mua oikeesti hermostuttaa niin. Tää näpyttely vähän rauhoittaa... Kun keksiskin jotain hyödyllistä tekemistä niin olis aika jees. Vois vaikka juoda lisää kahvia. Lopetan nyt kuitenki tän turhanpäiväsen lätinän ennen kun kaikki kyllästyy muhun 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti