tiistai 13. helmikuuta 2018

A niinkuin...

Aamu alkaa A:lla ja ahdistus alkaa A:lla. Näillä on siis pakko olla jokin yhteys. Ei, ne iskän auton kuvat ei tullu uniin. Itseasiassa yhtään mitään ei tullut uniin, ei kerkiä nähdä unia jos on hereillä tunnin välein. Ne kuvat, hoitamattomat asiat, kaikki keskinäiset riidat/ongelmat, kaikki hyppää päin näköä siinä vaiheessa kun avaa silmänsä ja nousee sängystä.

Mulla on tosi paha mieli. Mä oon semmonen, et kun joku asia tulee mulle mieleen, mä haluan hoitaa sen heti. Aamulla mä mietin niitä iskän arkunkantajia, sit mulle tuli mieleen kun yksi veljeksistä on töissä ulkomailla, että onkohan hän hautajaisten aikaan kotona. Siispä kysyin sitä häneltä. Nyt mä en uskalla kertoa kellekään, kun musta tuntuu, et sisko pitää pahana ihan kaikkea mitä mä teen. Seki oli väärin et kävin sielä Kpäässä eilen. Mä en oikein nyt tiedä, pitäiskö mun kysyä lupa kaikkeen mitä teen, vai pitäiskö mun suosista jättää kaikki siskolle, lakata tekemästä yhtään mitään vaikka haluaisinkin tehdä. Mä en tiedä. Riitely nyt kuitenki on ihan viimenen asia mitä mä tässä tilanteessa haluan.

Paha mieli jatkuu vielä. Me tavataan pappi huomenna ja sekin ahdistaa. Pitäis ruveta suunnitteleen kukkalaitetta ja värssyä, sekin ahdistaa. Lehteen pitäis laittaa ilmoitus ja vaikka sisko sitä asiaa hoitaakin, se ahdistaa mua silti.

Ahdistaa, kun näin sen auton eilen. Auton, jolla mäkin oon ajanu satoja kilometrejä. Auton, jossa mä oon viettänyt monia hyviä hetkiä iskän kanssa kahdestaan ja myös isommassa porukassa. Se oli niin katkeran surullinen näky. Se oli niin tuusannuuskana. Ahdistaa, kun otin siitä kuvia.

Ahdistaa, kun ei saa mitään aikaseksi täälä kotona. Se, kun ei saa syötyä. Se, kun ei saa nukuttua. Se, kun ei saa siivottua. Se, et pöydällä on tavarat jotka löytyi hansikaslokerosta. Se, että pää ei toimi.

Pitäis varmaan syödä Diapamia aamupalaksi. Koska ahdistaa. Onneks Niina tulee tänään, saa vähän juttuseuraa.... Vois mennä viel hetkeksi takas maate... Koska ahdistaa.

Korostan, että mun ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan avautua asioista jotka mua ahdistaa.


2 kommenttia: